The Project Gutenberg EBook of Agnes, by Minna Canth

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Agnes

Author: Minna Canth

Release Date: December 18, 2003 [EBook #10492]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AGNES ***

Produced by Esa Toivonen and Tapio Riikonen

AGNES

Kirj.

Minna Canth

1892

H�n oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin v�list� unohtua h�nt�
katselemaan niin, etten tiennyt mist� puhekaan oli, kun �kkiarvaamatta
sain kysymyksen. S�v�hdin punaiseksi silloin, en osannut vastata, sain
opettajalta moittivan katseen ja muistin sitten jonkun aikaa kiinnitt��
huomioni h�neen.

Agnesin silmi� min� varsinkin ihailin. Ne olivat suuret, ovaalin

muotoiset ja ruskeat. Pitk�t, mustat ripset niit� varjostivat. Katse oli
syv�, hiukan haaveileva; siin� somasti kuvastui hienojen tunteiden
pienimm�tkin v�reet ja vaihtelut.

H�nen silmiss��n oli aina sielua ja eloisuutta. Ei niit� koskaan

tavannut uupuneina tai lamassa, niinkuin minun ja muiden tytt�jen usein
olivat. Senp� vuoksi ei h�nt� v�synytk��n katselemasta ja ihailemasta.

Ja toden totta, kaunis h�n oli! Hivi� mehev� ja valkoinen, sametin

hienoilla poskilla hele� puna. Otsan kuuleata puhtautta korottivat
mustan kiilt�v�t hiuskiemurat ja valkeata niskaa vasten tekiv�t samoin
nuo risteilev�t palmikot v�rillisen� vastakohtana eritt�in hyv�n
vaikutuksen.

Mit� olisi kuitenkin kauneus yksin merkinnyt, mutta kun sen ohessa koko
h�nen olentonsa oli t�ynn� hempe��, vieh�tt�v�� suloutta, jok'ainoa
liike pehme� ja sulava, ruumiin asento luonteva, k�ynti norja ja kevyt.
Ei ollut kukaan h�nen vertaisensa, ei sinne p�ink��n.

Mutta en min� h�nt� ainoastaan n�iden ulkonaisten ominaisuuksien t�hden

ihaillut. Pian kaiketi niihin olisi kyll�stynytkin, jos h�n sis�llisesti
olisi ollut ontto ja tyhj�, niinkuin kaunottarien useimmiten sanotaan
olevan. Mutta Agnes oli siin�kin meit� kaikkia etev�mpi. H�nen
ajatuskykyns� oli selv� ja nerokas, h�nen luonteensa viattoman puhdas,
h�nen halunsa kehitykseen ja hyv��n ylip��n palava. Minusta oli mahdoton
ajatellakaan, ett� h�n saattaisi erehty� tai tehd� jotain moitittavaa.
Jos milloin olin kahden vaiheella enk� oikein ymm�rt�nyt, mik� oli
oikein, mik� v��rin, kysyin aina itselt�ni: kuinka menettelisi Agnes
t�ss� tapauksessa? Ja sitten tein niinkuin tiesin, ett� h�n tekisi.

Enemm�n minuun vaikutti Agnesin ��net�n moite, kuin mik��n opettajan

m��r��m� rangaistus. Muistanpa viel� er��nkin tapauksen.

Olimme tulleet aamulla liian aikaiseen kouluun. Kello oli vasta puoli
yhdeks�n, ja yhdeks�lt� tunti alkoi.

--Liisi, l�ht��n k�velem��n, ehdotti Fanny, jonka halu tavallisesti oli

kaikkeen s��dytt�myyteen ja vallattomuuteen.

Min� olin heti valmis ja Annan saimme houkutelluksi mukaan.

K�velimme jotenkin pitk�lle, kappaleen matkaa tulliportista ulos.

Nauroimme, pakisimme ja taas nauroimme. Ei ollut juuri mit��n naurun
aihetta, mutta sis�llisen ilon ja el�m�nhalun t�ytyi jollakin tavalla
puhjeta ilmoille. Ja tietysti unohdimme sek� ajan kulun ett� koulun.

Tuli puukuorma vastaan.

--Hyv� is�nt�, ottakaa meit� hevoseen, me olemme niin v�syneit�, rukoili

Fanny oikein surkealla ��nell�.

--Niin, ottakaa meid�t tuonne kuorman p��lle, emme me paljoa paina.

H�n seisahutti ja katseli meit� hymyillen.

--Ett�k� te sitten pysyisitte siell�?

--Kyll� me pysymme.

--No, nouskaahan koetteeksi.

Yl�s kapusimme yks' kaks', ja tyytyv�isin� k�k�timme korkeudessamme,

halkojen p��ll�.

Taivas, kuinka se oli hauskaa!

--Ajammeko n�in kaupungin l�pi?

--Ajamme.

--Voi, mutta uskallammeko? kysyi Anna.

--Mek� emme uskaltaisi? Fanny heitti uhkarohkeasti p��t�ns� taakse.

--Tietysti uskallamme, vakuutin min�.

Hevonen astui k�yden kaupungin katuja, ihmiset katsoivat meihin kuin

kummaan, mutta me pysyimme ylh�isess� asemassamme ja heitimme heihin
ylpeit� silm�yksi�.

--Mihink� sit� ajetaan? kysyi mies.

--Rouvasv�en koululle.

--Miss� se on?

--Keltainen talo torin laidassa.

H�n siis aikoi kyydit� meid�t koululle saakka.

--Mit�h�n tyt�t sanovat, kun n�kev�t meid�n ajavan puukuormalla kouluun?

Eiv�tk�h�n ihmettele?

Me nauraa tirskuttelimme, mutta koulun kohdalla koetimme n�ytt��

vakavilta. Emme olleet tiet��ksemmek��n, ett� t�mm�inen kulku oli outoa.

Jo olimme ikkunain kohdalla. Siell� oli merkillisen hiljaista sis�ll�.

Heitimme syrj�katseen sinnep�in. Taivas--he istuivat jo tunnilla!

Ylpeys katosi ja ilo kerrassa h�visi kasvoilta.

--Mit� nyt teemme? Kuinka uskallamme menn� sis��n? Ja mit� sanomme? Kuka
menee ensiksi?

Hevonen oli seisahtunut portille. Surkeasti nolostuneina kapusimme alas,

emme muistaneet edes kiitt��k��n yst�v�llist� ajuriamme.

--Niin, kuka menee ensimm�isen� luokalle?

Fanny heitti p��t��n taakse, tempasi oven auki ja astui sis��n. Min�
seurasin, vaikka en t�ysin yht� uljaana. Anna sitten kolmantena, koko
lailla meit� arempana.

Yleinen huomio k��ntyi meihin, jok'ainoa silm� meit� seurasi siell�,

miss� koetimme s�vyis�sti pujottautua paikoillemme.

Sitten alkoi heti kohta ankara tutkinto, jonka j�lkeen tuomio lankesi.
Tunnin aresti--niin kuului p��t�s. Tunnin aresti? Pyh--mit� me siit�.
Mielell��n sen k�rsisi tuommoisen hauskan seikkailun j�lkeen. V�litunti
kun alkoi, emme en�� olleet mill�mmek��n koko rangaistuksesta.

--Tyt�t kokoontuivat ymp�rillemme.

--Mist� asti te ajoitte puukuormalla?

--Sielt� aina Kotkankallion luota.

--Hyv�nen aika! Ja kaupungin l�pi?

--Tietysti.

--Jess' siunatkoon. Eik� tullut vastaanne ket��n?

--Tuli toki montakin. Piispa esimerkiksi.

--Jumala! Ja h�n n�ki teid�t?

--N�ki tietysti. Mutta me emme olleet h�nt� huomaavinamme.

--Ajatelkaas!

--Niin, ajatelkaas!

He katsoivat toisiinsa ja katsoivat meihin, silm�t suurina. Meit�

ihmeteltiin. Ja mek�s siit� mieliss�mme.

Kilvan aloimme kerskailla uskaliaisuudestamme. Ihmiset olivat rient�neet

ikkunoihin meit� katsomaan, vastaan tulijat pys�htyiv�t kaduilla, mutta
me vaan emme v�litt�neet! Semmoista seikkailua ei viel� ikin� ollut
kenellek��n tapahtunut, emmek� me sit� milloinkaan maailmassa unohtaisi.
Niin se oli hauskaa, ja kun kuorma viel� oli niin tavattoman korkea,
siin� vissiinkin oli kokonainen syli halkoja, v�hint��n! Eik� sit� joka
tytt� olisi uskaltanut tehd�, tuskinpa yksik��n koko koulussa, paitsi
meit� kolmea.

Olimme niin olevinamme, ettei v�h� mit��n. Tyt�t ymp�rill�mme eiv�t

lakanneet kummastelemasta, ja kovasti olimme nousseet arvossa, sen
selv��n n�ki heid�n kasvoistaan.

Agnes istui syrjemp�n�, kuunteli ja oli ��neti. Silm�ni osuivat h�neen.

H�n k��nsi verkalleen p��ns� pois, mutta min� kumminkin vilaukselta sain
kiinni h�nen katseestaan. Ja siin� minulle kylliksi. Se oli kuin kylm��
vett� niskaani.

En kerskaillut en�� enk� nauranut. H�peiss�ni vet��nnyin parvesta

loitommalle ja k�vin istumaan. Agnes paheksui tekoamme--! Ja nyt min�kin
heti ymm�rsin, kuinka per�ti typer�sti olimme k�ytt�ytyneet. Aivan kuin
vallattomat poikanulikat. Oliko koskaan n�hty tai kuultu tytt�jen tuolla
tavalla ajelevan puukuormien p��ll�? Agnes ei mill��n ehdolla olisi sit�
tehnyt. Miksi olimme niin hurjia, miksi emme ajatelleet paremmin! Nyt
ehk� koko koulu joutui huonoon maineesen meid�n t�htemme. Tunsin itseni
kovin onnettomaksi.

Fanny siell� yh� kehasteli ja tyt�t yh� ihmetteliv�t. Se alkoi minua

vaivata, oikein leikkasi korvia heid�n ilonsa.

Agnes selaili kirjaansa, h�n ei viitsinyt en�� kuunnella. Kuinkahan

olimmekaan alentuneet h�nen silmiss��n! Minua ihan jo itketti.

En uskaltanut menn� Agnesia l�hellek��n. H�n n�ytti niin vakavalta.

Voisiko h�n koskaan unhottaa t�m�n tapauksen? Vai pit�isik� h�n minusta
nyt kaiken ik�ns� huonon ajatuksen? Se pelko minua vaivasi kuin
painajainen pitk�t ajat viel� j�lkeenkinp�in.

En uskaltanut ottaa asiasta tarkempaa selkoa, sill� min� aina kovasti

ujostelin Agnesia; en milloinkaan voinut puhutella h�nt� vapaasti ja
avonaisesti niinkuin muita toveria, pysyttelin mieluummin v�h�n
loitompana, tai, jos l�helle satuin niin vaikenin. Eik� meist� kukaan
saanut ylpeill� siit�, ett� olisi p��ssyt Agnesin erityiseksi yst�v�ksi,
semmoiseksi, jolle h�n syd�mmens� salaisuudet olisi uskonut. Lieneek�
niit� Agnesilla ollutkaan. Meill� muilla oli jokaisella lemmikkins�,
toisilla oli ollut jo useitakin; mutta Agnes ei semmoisista milloinkaan
puhunut. Moni lyseolainen oli pakahtua rakkaudesta h�neen, sen kyll�
tiesimme, vaan ei heist� kukaan saanut pienint�k��n suosion merkki�.
Eiv�tk� he liioin rohjenneet l�hesty�, kaukaa vaan ihailivat ja tuskinpa
otti Agnes heid�n tunteitaan ollenkaan huomioon.

--Rakastuukohan Agnes milloinkaan? tuumailimme useasti kesken�mme. Ja

kehen? Kuka on se onnellinen? L�ytyyk� yht� ainoata miest�, joka olisi
kyllin arvokas h�nelle?

Me puolestamme sit� suuresti ep�ilimme. Sill� h�nen vertaistaan ei

voinut olla koko maailmassa, ei miest� eik� naista.

Se kuva, joka Agnesista n�ilt� ajoilta j�i mieleeni, on viel� nytkin

niin t�ydellinen, etten siin� pienint�k��n virhett� tai puutetta n�e.
Usein sanon itselleni: se on vaan siit� syyst�, ett� katselin h�nt�
viisitoista vuotiaan kritiikitt�mill� silmill�, nyt jos saisin h�net
semmoisena uudelleen eteeni, niin k�sitt�isin h�net ehk� vallan toisella
tavalla.

Mutta sitten muistan taas, ett� emmeh�n me nuoret yksin h�nt� n�in
rajattomasti ihailleet, opettajat ja opettajattaret tekiv�t sit� varmaan
yht� suuressa m��r�ss�. Eiv�t he tosin meille mit��n sanoneet, mutta
n�immeh�n sen selv�sti kaikesta, heid�n silmist��n ja koko olennostaan,
kun he h�nt� puhuttelivat, jopa siit� ��nest�kin, jolla h�nen nimens�
lausuivat tunnilla kysymyst� tehdess�.

Paria vuotta ennen meit� h�n erosi koulusta, jatkaakseen opintojaan

Helsingiss�. Muutamia kirjeit� saimme h�nelt� ensimm�isen� vuonna,
toisena emme en�� ainoatakaan. Emmek� sit� ihmetelleet. Mit�p� h�n meit�
muistelisi, v�h�p�t�isi� tytt�hepakoita, taikka meid�n pient�, mit�t�nt�
kouluamme. Helsingiss� h�n oli tullut kehittyneempiin oloihin ja
intelligentimpiin piireihin, joihin h�n paremmin soveltui. Hyvin h�n
siell� viihtyi niin h�n oli meille kirjoittanut. Ja olihan se
luonnollista. Ei h�n meit� kaivannut, eik� sopinut meid�n sit�
paheksia....

Emme kuulleet moneen vuoteen Agnesista mit��n. Olimme lopettaneet

koulun, olimme hajaantuneet sinne, t�nne. Muutamia harvoja oli en��
j�ljell� entisess� koulukaupungissa.

Kerran meit� kumminkin viel� kokoontui yhteen suuri joukko. Se oli

silloin, kun min� olin morsiamena ja vietin h�it�. Fannykin oli tullut
aina Helsingist� saakka, jossa h�n siihen aikaan oleskeli. Ja h�n se
tiesi kertoa Agnesista.

--Oletteko kuulleet jotain eriskummallisen merkillist� Agnesista? h�n

kysyi kesken kaikkea, entisist� kouluseikoista puhellessamme.

--Mit�, sano, mit�?

--H�n on mennyt Pietariin, er��lle ��rett�m�n rikkaalle ruhtinattarelle

seuranaiseksi.
--Agnes!? Agnes Pietariin, seuranaiseksi? Eih�n toki! Seuranaiseksi!

--Niin, mutta ajatelkaa, ruhtinattarelle, seh�n on jotain vallan toista,

kuin muu tavallinen seuranainen.

--Jos kohta! Seuranainen kumminkin ja sitten viel�--Pietarissa.

--Kuinka te olette typeri� ja pikkumaisia, nuhteli meit� Fanny.

Viitsink� kertoakaan enemp��, koska ette n�y ymm�rt�v�n mit��n.

--Kerro nyt sent��n.

--No, kuulkaahan sitten. Ruhtinatar on vienyt h�net mukanaan kaikkiin

Pietarin hienoimpiin ja ylh�isimpiin piireihin, yksin hoviinkin. Agnes
on kirjoittanut sielt�, ett� h�n on kuin huumeessa, rient�� yhdest�
huvista toiseen, tuskin enn�tt�� selvit� v�lill�. H�nelle kun se kaikki
viel� on niin outoa, t�ydellist� satumaailmaa.

Nyt j�imme sanattomiksi.

--Te tietysti ette voi kuvaillakaan semmoista suuren maailman el�m��?

--Emmeh�n me oikein voineet, t�ytyi se my�nt��.

--Tanssiaisia, niin komeita, ettette semmoisia ole unissakaan n�hneet,

oopperoita, balettia, teaatteria, konserttia, loistavia pukuja,
hienointa salonki-el�m�� ja niin poisp�in.

Me kuuntelimme ja ihmettelimme.

--Mutta tyydytt��k�h�n se Agnesia ajan pitk��n, kysyin vihdoin min�

hiukan ep�illen.

--Josko se tyydytt��? Mik� sitten tyydytt�isi? Tietysti se tyydytt��.

No, ja t�ytyyh�n my�nt��, ett� Agnes olikin kuin luotu suureen
maailmaan. Siell� h�n tulee her�tt�m��n huomiota. Ettek� usko?

Uskoimmehan me. Ja varmat olimme siit�, ett� h�neen kaikki ylh�iset

herrat, paronit, kreivit, ruhtinaat ja muut semmoiset hurjasti
rakastuisivat.

Mutta h�n, Agnes itse? Kehenk� h�n rakastuisi?

Niin, kehen Agnes rakastuisi ja kenen omaksi h�n tulisi? Siin� kysymys,
johon emme vastausta saaneet.

II

Viisi vuotta olin ollut naimisissa. Minulla oli kolme pient� lasta,
niiden hoidossa kului aikani, etten maailmasta juuri mit��n tiet�nyt.
Entisi� koulutoveria en h�itteni j�lkeen en�� ollut tavannut. Monasti
heit� itsekseni muistelin ja ajattelin, ett� pit�isip� joskus kirjoittaa
edes Fannylle, h�nelt� ehk� saisi tiet�� jotain toisistakin. Mutta se
j�i j��mist��n, en tullut kirjoittaneeksi.
Lukuvuosi oli loppunut kouluissa, kes�loma alkoi. Silloin vietettiin
kaupungissamme suurenmoista laulujuhlaa, johon kokoontui lauluja
soittokuntia l�helt� ja kaukaa sek� muita ihmisi� lukuisat m��r�t joka
haaralta maata.

Min�kin koetin ottaa siihen osaa niin paljon kuin suinkin voin.
Vuorottelin palvelijani kanssa, sill� toisen meist� kumminkin t�ytyi
aina olla kotona lasten luona. T�ytyip� v�list� molempienkin.

My�h�senlaiseen p��sin juhlan ensimm�isen� p�iv�n� kent�lle, jossa

laulu- ja soitto-ohjelma jo oli alkanut. Liehuvat liput, viheri�t
k�ynn�kset ja kirjavat kukat, joilla kartanotkin olivat koristetut,
saivat jo tiell� kaikki pienet, kotoiset arkihuolet haihtumaan
mielest�ni. Ja mit� enemm�n laulukentt�� l�henin, sit� valtavampi oli
juhlan vaikutus. Mahtavat s�velet kaikuivat kauvas vastaani. Ilma oli
mit� herttaisin, aurinko paistoi kirkkaasti, j�rvi kimalteli, puut
olivat t�ydess� lehdess� ja pilvet�n taivas kaareutui tumman sinisen�
yl�s korkeuteen. Juhlapukuisia ihmisi� riensi ohitseni; he olivat
my�h�styneet samoin kuin min�.

Torvisoiton s�estyksell� laulettiin parastaikaa "Jumal' on linnam'", kun

saavuin paikalle. Avara musiikkilava vastaisella puolella kentt�� oli
t�p�t�ynn��n laulu- ja soittokuntien j�seni�, jotka kaikki olivat
yhtyneet yleiseen, suureen k��riin. Voimakas ��nivirta aaltoili yli
��rett�m�n ihmispaljouden. Min� pys�hdyin kuuntelemaan, ja syd�mmeni
nousi tulvilleen hartaita juhlatunteita. Yleinen kansallinen innostus
valtasi minut niinkuin muutkin.

Virren loputtua tuli loma-aika. Laulajat ja soittajat astuivat lavalta

alas ja yleis�ss� ilmestyi v�h�n liikett�, vaikka useimmat j�iv�t
istumaan paikoilleen.

Katselin ymp�rilleni, vaan en n�hnyt ainoatakaan tuttua. Outoja kasvoja

vaan kaikkialla.

Silm�ni luistivat parvesta toiseen, mutta kiintyiv�t vihdoin er��sen

naiseen, joka seisoi syrj�ss�, hiukan loitompana, pari, kolme herraa
ymp�rill��n, n�ht�v�sti h�nen ihailijoitaan.

H�n ehdottomasti eroittui kaikista muista, sek� n�k�ns�, ryhtins� ett�

pukunsa puolesta. Lumivalkoinen beduini riippui hartioilta alas
helmoihin saakka, lainehtien vapaasti ja somasti ymp�ri vartaloa, jonka
komeutta se ainoastaan verhosi, ei peitt�nyt. Tuo keve�, sirotekoinen
hattu pitkine, taaksep�in antaantuvine t�yht�ineen istui huolettomasti
p��ss� ja alta puikehtelivat tummat kiharat aivan kuin sattumalta esiin.
Stiilinen h�n oli kiireest� kantap��h�n, seisoessaan siin� suorana ja
arvokkaana. Mutta samalla ilmestyi tuossa tavassa, jolla h�n kallisti
p��t��n taakse, noissa kohotetuissa olkap�iss� ja koko h�nen asennossaan
suurta itsetietoista ylimielisyytt� ja ylpeytt�. En voinut olla h�nt�
ihmettelem�tt� ja ihailematta. Olivathan muutkin naiset panneet parasta
p��llens� t�ksi p�iv�ksi, mutta heist� liian selv��n n�kyi, ett� olivat
harvinaispuvussa ja tunsivat itsens� siin� hiukan vieraiksi. H�n siihen
sijaan kantoi aistikasta ja hienoa pukuaan semmoisella tottumuksella ja
huolettomuudella, ett� heti huomasi kuinka kotiutunut h�n siin� oli.

--Kukahan lienee tuo nainen? Onko h�n suomalainen? kysyin itselt�ni.

Ja siihen johtop��t�kseen tulin, ett� jos h�n olikin suomalainen, niin

ei h�n ainakaan ollut meik�l�isi�, keskis��dyn naisia, vaan luultavasti
sitten joku ylh�isimmist� piireist�, joka sen ohessa paljon oli
oleskellut ulkomailla suurissa maailman kaupungeissa. Mutta kuinka oli
h�n eksynyt t�nne? Eiv�th�n senlaiset tavallisesti ota osaa meid�n
kansallisiin juhliimme. Mitenk� ja mist� syyst� on t�m� antanut itsens�
niin alas? Vai olisiko h�n jonkun ihmeen kautta tullut toisenlaiseksi
mielenlaadultaan kuin muut h�nen vertaisensa?

Koetin lukea vastausta kysymyksiini h�nen kasvoistaan, vaan en p��ssyt

selville. H�n nauroi ja puheli, ei n�ytt�nyt suuresti v�litt�v�n
laulusta, joka taaskin oli alkanut.

�lysin, ett� minunkin huomioni tahtoi k��nty� h�neen niin, etten oikein
tarkasti voinut ohjelmaa seurata. Koetin katsoa muuanne ja v�istyin
l�hemm�ksi lavaa, kuuntelemaan juhlapuhetta. Se oli l�mmin,
is�nmaallinen ja innostuttava. Eip� aikaakaan, niin �skeinen
kaunottareni jo t�ydellisesti haihtui mielest�ni. Olin pelkk�n� korvana
ja puheen loputtua yhdyin kaikesta voimastani yleis�n kaikuvaan
"el�k��n" huutoon is�nmaalle. Enk� liene n�ytt�nyt hiukan koomilliselta,
sill� min� viuhdoin k�sivarsillani ja huusin mukaan niin paljon kuin
jaksoin, en muistanut ensink��n, ettei se ollut naisellista eik�
esteetillist�. Veri oli noussut minulla aina otsaan saakka ja ��neni
sortunut k�he�ksi, kun yhdeks�s ja viimeinen "el�k��n" oli kajahtanut.

Kuulin samassa, kuinka joku selk�ni takana lausui nime�ni.

K��nnyin p�in ja olin v�h�ll� py�rty� h�mm�styksest�. Siin�h�n tuo

komea, outo nainen nyt seisoikin ja katseli hymyillen minua
s�ik�htynytt� poloista.

--Tunnetko minua, Liisi?

Otin askeleen tai pari taaksep�in.

--En ikip�ivin� min� sinua tunne--arvelin mieless�ni.

Mutta samalla minulle selveni.

--Agnes!

H�n ojensi k�tens� ja min� tartuin siihen iloisella riemulla, vaikka

ujous heti kohta alkoi vaivata.

H�n oli niin ylev�, niin arvokas ja hieno, min� taas kuin mik�h�n
tallukka h�nen rinnallaan. Ei viel� ikip�ivin� ollut oma mit�tt�myyteni
niin silmiin pist�v� ja niin kiusallinen kuin sill� hetkell�. Olisinpa
melkein suonut olleeni tuhansien virstojen p��ss�.

Koetin rohkaista mielt�ni.

--Sep� kovasti hauskaa.... En yritt�nyt tuntea.... Milloin sin� olet

tullut?

Kuinka h�n mahtaa pit�� minua tyhm�n kankeana ja p�ll�m�isen�, ajattelin

sen ohessa itsekseni.

Eik� h�n sitten edes puhunut, ei vastannut kysymykseenik��n hymyili vaan

ja katseli.

--Sin� varmaan heti tunsit minut? sanoin viel� puheen jatkoksi.

--Heti, h�n vastasi, heti, kun vaan n�in.

Mit� ihmett� h�n niin hymyili? Vai oliko se h�nen tapansa? Aloin tuntea
itseni yh� enemm�n vaivaantuneeksi, mutta en tahtonut antaa h�nen sit�
huomata.

--Tiesit kai minun t��ll� asuvan. Helppohan oli silloin tuntea.

--Olisin tuntenut sinut miss� hyv�ns�, varsinkin, jos olisin n�hnyt

sinut noin innoissasi kuin �sken.

--Niin ... vai niin.... Olin hirve�sti h�mill�ni, sill� nyt ymm�rsin jo,
miksi h�n oli naurussa suin.

--Sin� olet sama, aivan sama Liisi, kuin ennenkin.

--Niin--tietysti sama--miksik�s olisin muuttunut? sopertelin siin�

puolustuksekseni.

--Koulussakaan ei kukaan joutunut juhlatiloissa niin haltioihinsa kuin

sin�.

Min� loin silm�ni h�neen ja ��neni oli hiukan varmempi entisest��n kun
kysyin:

--Etk� sin�, Agnes, sitten ollenkaan innostunut �sken?

--Innostunut? Mist�?

--Rakkaudesta is�nmaahan.

--Jonkako her�tti tuo puhe?

H�n nauroi ��neen.

--Ei, min� en todella innostunut siit�, en v�h��k��n.

--Mutta olihan se erinomaisen kaunis puhe?

H�n kohautti olkap�it��n, kasvoissa ilmeni osaksi s��liv��, osaksi

ivallista ylenkatsetta.

--Lapsellista....

--Sin� ehk� et innostu helposti mist��n?

--En. Minusta kaikki semmoinen on vaan pelkk�� naivisuutta.

J�in sanattomaksi. Nuoko minun parhaimmat, pyhimm�t tunteeni--pelkk��

naivisuutta, jolle kehittyneet ihmiset pilkallisesti nauroivat?

K��nsin silm�ni pois. Minua sek� harmitti ett� h�vetti. Vaistomaisesti

olisin tahtonut h�nt� vastustaa, mutta se kait oli vaan loukattua
itserakkautta. Tiesinh�n entisest��n, ett� Agnes jo koulussakin oli
minua etev�mpi ja �lykk��mpi, mit� sitten nyt, kun h�n oli matkustellut
ja vuosikausia oleskellut suuressa maailmassa. Vapaasti oli h�n saanut
edisty� ja laajentaa n�k�piiri��n, sill� v�lin kuin min� elelin
pikkukaupungin tukehuttavassa ilmassa ja j�in auttamattomasti j�ljelle.
Agnes keskeytti mietteeni.

--Sin� kuulut olevan naimisissa? h�n kysyi.

--Olen.

--Mik� sinun nimesi nyt onkaan? Liisi--?

--Reijola.

--Aivan oikein. Liisi Reijola. Miehesi on--?

--Asijoitsia.

--Niin, niin--olenhan sen kuullut. Min� en ole muuttanut nime�. Olen yh�
edelleen Agnes Werther. Noo, sinulla tietysti on lapsiakin. Kuinka
monta?

--Kolme.

--Ooh! Poikiako ovat vai tytt�j�?

--Kaksi tytt��, yksi poika. Antti on vanhin, h�n on jo t�ytt�nyt nelj�

vuotta. Et usko, kuinka h�n on viisas, puhelee ja kyselee ihan kaikkea,
ettei saa muuta tehd� kuin selvitt��--

Mieleni kerrassa virkistyi, kun p��sin puhumaan lapsista.

--Anttiko h�nen on nimens�! Miksi juuri Antti?

--Kun se on niin puhtaasti suomalainen nimi. Ja kun miehenikin on Antti.

--Ahaa,--ymm�rr�n, nimi t�ytyy olla ennen kaikkea suomalainen. No, ja

tyt�t? Heist� toinen arvatenkin on Kaisu ja toinen Liisu?

--Etp�s nyt arvannut oikein, nauroin min�, vaikka kyll� hoksasin

pilkallisuuden h�nen sanoissaan. Vanhempi tytt�ni on Aino ja nuorempi
Lyyli. H�n on vasta seitsem�n kuukauden, mutta osaa jo sanoa "is�" ja
"�iti"--ei ihan selv��n viel�, vaan sinne p�in kumminkin: "it�", "��t�"
siit� tulee--mutta "pullaa" h�n jo lausuu aivan puhtaasti.

Agnes kuunteli kertomustani ja naurahteli.

--Tietysti sin� tulet k�ym��n luonani? kysyin.

--Kyll�.

--Sep� hauskaa. Milloinka sinulle sopii?

--Milloin hyv�ns�. T�n� iltana, vaikka.

--Tervetuloa!

Joku naisk��ri esiintyi lavalla, k��nnyin sit� kuuntelemaan. Mielest�ni

he lauloivat erinomaisesti ja min� innostuin paukuttamaan k�si�ni
niinkuin muutkin.

--Eiv�tk�s laulaneet mainiosti? kysyin Agnesilta palatessani takaisin

h�nen luokseen, sill� huomaamattani olin taaskin v�istynyt muutamia
askeleita lavaa kohti.

--Eiv�tk�s laulaneet mainiosti?

--Mainiosti?

H�n kohautti olkap�it��n, nyrpisti kasvojaan ja pudisteli p��t��n.

--Oletko sin� milloinkaan kuullut edes keskinkertaista laulua, koska

tuota pid�t mainiona?

--Niin, vaan--, noloudessani en oikein tiennyt mit� sanoa--lauloivathan

ne mielest�ni puhtaasti ja reippaasti.

--Min� puolestani en voi nauttia muusta kuin hienosta, musikaalisesta

laulusta. Tuommoiset karkeat, harjaantumattomat ��net oikein viilt�v�t
korviani.

Mit�p�s osasin siihen vastata? Minua loukkasi tosin h�nen kylm�

v�linpit�m�tt�myytens� ja se halveksiva tapa, jolla h�n kaikkea
arvosteli. Mutta toiselta puolen arvelin, ett� siihen ehk� oli
luonnollinen syy. H�n oli tottunut n�kem��n ja kuulemaan niin paljon
parempaa, ettei mik��n t��ll� kest�nyt vertailua. Saattoipa h�nell�
silti olla rakkautta is�nmaahan ja kansalaisiinsa, mit� varten h�n t�nne
muuten olisi tullut?

Herrat, joiden kanssa Agnesin ensin n�in keskustelevan, olivat j��neet

loitommaksi, luultavasti siin� tarkoituksessa, ett� rauhassa saisimme
puhella. Mutta min� ymm�rsin, ett� he ik�v�ll� odottivat, milloin
taaskin p��sisiv�t h�nen seuraansa. Sanoin sen vuoksi j��hyv�iset,
varsinkin kun minulla muutenkin oli jo aika l�hte� kotiin. Neuvoin
asuntoni ja vakuutin viel� viimeiseksi, ettei h�n vaan unohtaisi
lupaustaan.

III

Kotiin tultua oli palvelijallani jo aika kiire p�iv�llist� valmistamaan.

Sieppasin pois juhlapuvun p��lt�ni ja laitoin itseni jokap�iv�iseen
asuun, ennenkuin otin lapset huostaani. Ehdinh�n viel� muuttaa sitten
illaksi, arvelin, sill� t�ss� v�h�n haalistuneessa, vanhassa
pumpulileningiss�ni en toki olisi tahtonut Agnesille n�ytt��nty�.

Iltap�iv�ll� oli Marin vuoro menn� juhlaan. Toivoin, ett� h�n sielt�
kyll� joutuisi takaisin ennen Agnesin tuloa. Mutta siin� meni aikaa,
ennenkuin h�n oli saanut ruuat korjatuiksi, astiat pestyiksi, ky�kin
lakaistuksi ja itsens� viimein puetuksi. Katsoin kelloa v�h�n v�li� ja
aloin jo tuskastua, sill� pelk�sin, ett� h�nelt� t�ll� tavoin menisi
koko ilta kent�ll� ja mik� minut sitten pelastaisi? Agnes tietystikin
vallan kauhistuisi, jos n�kisi minut n�in sidottuna.

Viimein Mari sitten kumminkin p��si l�htem��n ja min� j�in yksin kotiin
lasten kanssa. Sain vaalia kaikkia kolmea yht� haavaa, mutta sit� olin
tehnyt monasti ennenkin. En siis ollut siit� mill�nik��n, vaikka Lyyli
oikein koetteli k�rsiv�llisyytt�ni �reydell��n.
En ymm�rt�nyt, mik� lasta vaivasi, ei h�nelle kelvannut leikkikalut, ei
h�n v�litt�nyt kuvakirjoista, ei ruuasta, ei mist��n. KanniskeIin h�nt�
ymp�ri huoneesta huoneesen, vein ikkunaan, n�ytin hevosia kadulla ja
koetin viihdytell� jos jollakin tavalla. Ei apua, h�n vaan juonitteli.

P��lle p��tteeksi toisetkin siell� riiteliv�t kesken��n ja olivat pian

aika kahakassa. Antti oli ry�st�nyt Ainolta pienen tiukukellon, eik�
tahtonut mill��n antaa sit� pois. Min� sen otin v�kisten h�nen
k�dest��n, vaan siit� h�n parkumaan ja Lyyli taas s�ik�hdyksest� alkoi
huutaa kahta kauheammin. Ty�nsin Antin ky�kkiin ja suljin oven. Enk�
ollut kuulevinani, vaikka h�n siell� �yski ja potki lattiata
kiukuissaan.

Minulla olikin t�ysi ty� Lyylin kanssa, ennenkuin vihdoin sain h�net
nukkumaan. Varoittelin Ainoa, ettei h�n kilistelisi tiukuaan ja menin
sitten katsomaan, mit� poika toimitteli ky�kiss�, sill� h�n oli herennyt
siell� yht�kki� ep�ilt�v�n hiljaiseksi.

Ja enk�s arvannut! Pahan teossa h�n tietysti oli. L��r�ili vesikorvossa

parastaikaa, oli kantanut sinne uunista poroja ja kastellut ja liannut
sek� vaatteensa ett� k�tens� ja silm�ns� sen siivoisiksi, ett� oikein
hirvitti katsoa. Jouduin ep�toivoon ja harmistuin samalla. Olihan Antti
jo iso poika, nelj� vuotta t�ytt�nyt, ei tuo ollut muuta kuin ilkeytt�
ja vallattomuutta h�nelt�. Otin poikaa tukasta, mutta siit�k�s h�n
parahti huutamaan, niin ett� korvat olivat haljeta. Ja samaan h�t��n
kuulin jo Lyylinkin ��nen viereisest� huoneesta. Min� sinne hyv��
kyyti�. N�in Ainon seisovan k�tkyen vieress� ja painelevan h�nen
poskeaan sormella.

--Ainoko her�tti Lyylin? kysyin.

--Aino hej�tti, kuului soperteleva vastaus.

--Hyi, kuinka Aino oli tuhma. Nyt ei �iti pid�k��n Ainoa hyv�n�.

H�n pani suunsa v��r��n ja katsoi silm�t suurina minuun, ett� oliko se
nyt t�ytt� totta.

--Niin, miksi Aino her�tti Lyylin? Ei �iti huoli semmoisesta tyt�st�.

--����--����--

Sen siit� sain! Nyt he parkuivat kaikki kolme t�ytt� kurkkua.

--Hiljaa, olkaa hiljaa! Aino ei saa huutaa, Antti, �iti antaa vitsaa,
ellet herki� itkem�st�. N�hk��s, Lyyli raukka oikein s�ikkyy teid�n
kirkumistanne. Voi, elk�� nyt, hyv�t lapset--!

Jo hyr�hdin itsekin itkem��n. Enk� kuullut, ett� etehisen ovi k�vi, en

liioin huomannut, ett� salissa joku liikkui. Vasta havahdin, kun komea,
hieno nainen seisoi kynnyksell�.

--Agnes!

--Hyv�� iltaa!

Min� pyyhin silmi�ni ja koetin tointua.

--Suo anteeksi, Agnes hyv�. Olen t�ll� haavaa yksin�ni lasten kanssa.
Mutta palvelijani tulee tuossa paikassa, tee hyvin ja istu odottamaan
sinne saliin pikkuiseksi aikaa.

--Kyll�--el� anna h�irit� itse�si mill��n muotoa.

H�n vet��ntyi takaisin. Lapset olivat �llistyneet outoa ilmausta ja

unhottaneet huutamisensa. Sain sill� tavoin hiukkaisen lomaa.

Katsahdin ymp�rilleni ja kauhistuin. Siin� seisoi Antti mustana porosta

ja m�rk�n�, Ainon lelut olivat ymp�ri kammaria ja Lyylin likaiset rievut
my�skin esill�, kun en �sken ehtinyt niit� korjata. Kaiken lis�ksi
olivat viel� vet�neet tuolit keskelle lattiata hevosilla ollessaan.
Sanalla sanoen, koko huone oli ik�v�ss� ep�j�rjestyksess�, ja lapset sen
n�k�isi�! P�iv�n kuluessa olivat Aino ja Lyylikin nuhranneet vaatteensa,
vaikka kohta eiv�t olleetkaan semmoisessa siivossa kuin Antti raukka.

Ent� min� itse sitten? Vilkasin sivu mennen peiliin. Kyll� olin korea!
Silm�t turvoksissa, otsa hiess�, hiukset hassallaan ja leninki--?
Agnesilla tuskin lienee ik�n��n ollut pumpulileninki� p��ll� saati
t�nlaista vanhaa, ulospesty�!

Mit� mahtoi h�n ajatella minusta? Ja mit� kodistani ylip��t��n? Siell�

h�nell� oli aikaa nyt salissa tarkastella ja ihmetell�. Tietysti h�nen
silmi��n loukkasi huonekalujen ja koko asumuksemme yksinkertaisuus, h�n,
joka oli tottunut n�kem��n hienon maailman rikkautta ja loistavaa
ylellisyytt�.

En ymm�rt�nyt mit� tehd�. Toista tuntia oli palvelijani vasta ollut

ulkona, ei h�n sielt� viel� hetik��n palaisi. Lyyli� t�ytyi pit��
syliss�, h�n parahti heti itkem��n, kun koetin laskea pois k�sist�ni. En
p��ssyt edes muuttamaan Antille toisia vaatteita.

Ja taaskin he siin� alkoivat marista. Kuiskaamalla koetin heit�

viihdytell�.

--Elk��, hyv�t lapset, itkek�, vieras t�ti kuulee. Olkaa kiltti�, �iti
antaa sokuria.

Mieheni oli tosin kiven kovaan kielt�nyt sokurin antamisen, mutta

sit�k�s siin� h�diss�ni jouduin ajattelemaan. Olin juuri jakelemassa
heille sokuripalasia, kun h�n ky�kin kautta tuli kotiin.

--Joko sin� taas annat heille sokuria? h�n heti alkoi nuhdella.

--Niin--kun itkev�t, sopertelin min� puolustuksekseni.

--Itkev�t? Eik� sit� muulla keinoin voi est��?

H�n v��nsi sokurit pois heid�n k�sist��n, mutta, ah voi, mik� el�m�
siit� nousi! Kolmi��ninen huuto semmoinen, ett� olisi luullut henke�
v�hint�in viet�v�n.

--Hiljaa, hiljaa, hyv�t lapset, voi, Antti, mene sis��n sin� pit�m��n
seuraa Agnesille, joka on siell� yksin��n salissa. Antti, etk�s herki�,
suuri poika ja Aino samoin, �iti antaa teille vitsaa, Lyyli kulta, el�
itke pienein, el�--mene nyt sis��n, Antti, pian, min� olen ihan
hukassa--
N�in puhelin tuskissani ja hyssyttelin Lyyli� k�sivarsillani. Antti
seisoi viel� siin�, h�n ei oikein tajunnut.

--Mit�--? Onko Agnes--onko neiti Werther jo tullut.

--On, on,--mene pian. En tied�, mik� minut pelastaa, Marikin on ulkona.

--Ja lapset tuommoisina--? Kuinka taivaan nimess� sin� olet n�in

hullusti asettanut?

--Niin, no--mene nyt, Antti kulta, el� kysele.

H�n menikin, mutta n�ytti tyytym�tt�m�lt�. Eih�n t�m� hauskaa ollut

minustakaan, k�sivarret olivat katketa raskasta tytt�� hyssytelless�ni
ja mieleni oli hirve�sti paha siit�, ett� Agnesin piti sattua juuri t�t�
surkeutta n�kem��n. Ei h�n ilmahkaan olisi saanut erinomaisen korkeata
k�sityst� el�m�st�ni ja kotioloistani, niinkuin h�n tuntui halveksivan
kaikkea porvarillisuutta ja jokap�iv�isyytt�,--mit� sitten nyt! Ja Antin
tyytym�t�n katse pani harmini nousemaan kukkuroilleen.

--Katsopa tuonne, Lyyli, katso koiraa kadulla!

--Oliko kenties minun syyni, ettei koti ollut semmoisessa kunnossa, ett�
siin� min� hetken� hyv�ns� sopi ottaa hienoja maailman naisia vastaan?
Ei pit�isi miehenk��n vaatia mahdottomia vaimoltaan, silloin kuin
h�nell� on kolme lasta ja yksi ainoa palvelija. Ei voi kukaan olla
salonki-nainen ja lasten hoitaja samalla. Joko toinen, taikka toinen.

--Hiljaa, Antti, el� edes noin pahalla ��nell� kiru.

--Mutta Antin olisi juuri pit�nyt saada tuommoinen hieno ja vaativainen

salonki-nukki vaimokseen. Silloin h�n olisi n�hnyt. Kuinkahan kauvan
tuota olisi kest�nyt, ennenkuin konkurssi olisi ollut edess�.

N�in yltyiv�t ajatukset p��ss�ni sill� v�lin kuin viihdyttelin pienint�

syliss�ni ja koetin sanoilla hillit� toisten huutoa. Ja siihen
p��t�kseen tulin, ettei mieheni ollenkaan osannut panna arvoa ty�lleni,
viel� v�hemmin, ett� h�n milloinkaan olisi minua auttanut, vaikka olisi
kuormani ollut kuinka raskas.

Eik� kuulunut sit� Mariitakaan. Nyt h�n oli jo viipynyt l�hes kaksi
tuntia. Hermoni �rtyiv�t, tunsin niiden levottomuuden aina sormieni
p�ihin saakka.

Mit� tehd�--?

�kki� iski p��h�ni neuvo. Olihan minulla hyv� naapuri, rouva Hartman,
joka monta kertaa ennenkin oli minua auttanut.

Varoitin viel� viimeiseksi vanhempia lapsia olemaan siivolla ja lupasin

tulla heti takaisin. Lyylin vein mukanani.

Antti �llistyi katsomaan ja herkesi huutamasta. Luuli varmaan minun

menev�n vitsaa hakemaan.

Onneksi sattui rouva Hartman olemaan kotona. Kiirein sanoin selitin

h�nelle, miss� pulassa olin, ja heti oli h�n valmis tulemaan avukseni.

Nyt olin kuin turvan takana. Rouva Hartman otti Lyylin ja min� p��sin
muuttamaan toisia vaatteita Antille sek� ottamaan itsekin juhlapuvun
takaisin p��lleni.

Salista kuului kaiken aikaa erinomaisen vilkasta puhetta, ja se minua

rauhoitti. Eiv�t ehk� minua niin suuresti kaivanneetkaan. Ja kohtahan
sinne nyt p��sin.

Lapset olivat tyyntyneet, ja alkoivat k��nt�� huomionsa leikkikaluihin,

Mari palasi kotiin. P��sin siit� taaskin selvenem��n onneksi ja tulin
samassa paremmalle tuulelle.

Olin valmis menem��n sis��n ja pyysin rouva Hartmania sinne my�skin,

sill� Mari jo otti Lyylin huostaansa.

Mutta h�n kielt�ytyi.

--En min� tule, en osaa olla semmoisten hienojen parissa, h�n sanoi ja
l�ksi pois.

Aivan oikein! Ei oltu minua pahasti kaivattu, koska tuskin huomasivat,

kun sis��n tulin, niin kiinni he olivat keskustelussaan.

Puhuivat musiikista. Agnes ihaili oopperaa. Se ei ollut yksipuolinen,

siin� yhtyiv�t useammat taiteet, baletti, musiikki ja runous,
harmoonilliseksi kokonaisuudeksi. Aaria oli musiikin korkein kukoistus,
se oli s�velten s�vel, joka suloisesti hiveli korvaa ja sai tunteet ja
mielikuvituksen eleille.

Antti vastusti h�nt�. Oopperan aika on ollut ja mennyt. Eik� se ollut

mik��n onnistunut taiteiden yhdistys. Se vaan yllytti eri taiteen
haaroja luonnottomiin liiallisuuksiin. Baletti oli syrj�ht�nyt
taiteen rajojen ulkopuolelle, oli muuttunut hienon maailman
ylellisyyshuvitukseksi. Aaria taas oli korumusiikkia, rakennettu
pelk�lle effektille, ilman l�mp��, ilman sis�lt��, aarian koko merkitys
oli siin�, ett� laulajat p��sev�t n�ytt�m��n kurkkunsa kyky� ja
kest�vyytt�. Saattaa joskus ep�m��r�isesti vaikuttaa tunteihin, mutta ei
j�rkeen, eik� se liioin ylent�nyt mielt�, ei jalostanut henke�. Mutta
silloin se ei ole tosi-taidetta, sill� tosi-taiteen t�ytyy tyydytt��
koko olemustamme.

--Ja runoutta, sanoitte?--Antti alkoi oikein kiivastua.--Voiko tosiaan

v�itt��, ett� nuo mit�tt�m�t, mauttomat ooppera-tekstit ovat runoutta?

--Armoa, armoa, keskeytti h�nt� Agnes nauraen, te olette aivan julma!

--No niin, min� tosiaankin vihaan noita bravuurikappaleita ja tuota

tulehtunutta taidemusiikkia, jonka ylimysvallan turmeltunut aisti on
asettanut kunniasijalle, vaan jolla ei ole mit��n juurta, koska silt�
puuttuu kokonaan kansallinen pohja.

--Mutta jos te olettekin leppym�t�n entiselle oopperalle, niin t�ytyy

teid�n kumminkin antaa tunnustusta Wagnerin musiikille. Siin� on voimaa,
el�m��, passioonia--

--Ja onko siin� mit��n uutta--?

--Kuinka te voitte kysy�! Eik� siin� ole kaikki se uutuus, mik�

nykyisess� vuosisadassa on ilmestynyt muillakin aloilla, filosofiassa,
kirjallisuudessa, yhteiskunnallisissa ja valtiollisissa pyrinn�iss�?
Demokraattina teid�n ainakin pit�isi olla siihen innostunut.

--Demokraattina juuri min� en olekaan tyytyv�inen, ennenkuin kansan

laulu tulee asetetuksi sille sijalle, miss� aaria nyt on.

Agnes nauroi.

--Oikeinko te puhutte t�ytt� totta?

--Tietysti.

Ja Antti n�ytti niin vakavalta, ettei siit� ollut ep�ilemist�k��n.

--Ettek� my�skin lis��: suomalainen kansanlaulu?

--Suomalainen muiden rinnalla.

--Sanokaa: ensimm�isen�, yksin tein.

--Kenties ensimm�isen�. Suomalainen s�veltaide ei viel� ole ehtinyt

luotavaansa luoda. Mutta tulevaisuudessa se sen tekee. Odottakaa!

Antin tuumat n�yttiv�t huvittavan Agnesia erinomaisesti.

--Ei suomalaisilta ainakaan puutu itseluottamusta, h�n sanoi samalla

keve�ll� iloisuudella, jolla h�n aina otti vastaan Antin ankaralla
totuudella lausutut mielipiteet.

--Ei, Jumalan kiitos, vastasi Antti, meilt� ei puutu itseluottamusta.

Eik� kest�vyytt� eik� tarmoa. Ne ominaisuudet on entisyytemme meihin
juurruttanut. Olette kai lukenut Suomen historiaa?

--Luinhan min� ennen koulussa, vaikka t�ytyy tunnustaa, ett'en sit� en��
paljon muista. Mutta tied�ttek� mit�? Te tulette Pietariin ensi
syksyn�--

--Min�? Mit� min� siell� tekisin?

--Noo--k�ym��n vaan. Katsomaan suurta maailman kaupunkia.

--Tuskinpa sit� varten. Ellei satu muuta syyt�.

--Toivotaan, ett� sattuu. Silloin vien min� teid�t italialaiseen

oopperaan. N�hd��np�, ettek� muuta mielt�. H�n heitt��ntyi taakse p�in
sohvassa, varma itsetietoisuus katseessa. Ooh, jahkahan vaan olisitte
Pietarissa muutamia kuukausiakaan--!

--Niin mit� sitten?

Agnes ei heti vastannut, katseli h�nt� vaan hymyillen, kokeneen maailman

naisen hieno, tenhoava ilme silmiss�.

Antti vastasi siihen suurella, tajuttomalla katseella, joka kuitenkin

alkoi hieman sulaa jostain ep�selv�st� vaikutuksesta. Agnes n�ytti sen
hyvin huomaavan, h�n lopetti ��nett�m�n tarkkaavaisuutensa pienell�,
tyytyv�isell� naurahduksella.

--Mit�k� sitten? Sanonko sen teille?

--Sanokaa.

H�n oli viel�kin totinen, mutta ��ni oli lauhtunut pehme�ksi, siin� ei
l�hesk��n ollut en�� samaa voimakasta varmuutta kuin ennen. Agnes
kumartui keve�sti sivulle p�in, ja heitti h�neen syrj�st� taaskin saman
viehke�n ja vaarallisen silm�yksen.

Mist� sai h�n tuon sulavan, tunteen hienoimpia vivahduksia ilmaisevan

katseen? Oliko luoja varustanut h�net erilaisilla silmill� kuin muita
kuolevaisia?

--Sanokaa! toisti Antti viel�kin.

--Te muuttuisitte kerrassaan toiseksi ihmiseksi. H�n pani painoa

jok'ainoalle sanalle.

--Niink� luulette?

--Ly�mmek� veikkaa?

Antti astui pari kertaa lattian yli, mit��n virkkamatta. Mutta Agnes
heilautti p��t��n ylimielisesti, h�nen kasvonsa osoittivat selv�sti,
kuinka varma h�n oli vallastaan.

Jo pys�htyi Antti, nojautui tuolin karmiin ja katsoi Agnesia suoraan

silmiin. Uteliaana odotin h�nen vastaustaan.

--Te erehdytte. Min� en muuttuisi.

--Ettep� uskalla ly�d� vetoa.

--Mit� se hy�dytt�isi? Minulla ei kumminkaan ole aikaa eik� halua

antaantumaan turhanp�iv�isiin koettelemuksiin. Semmoinen lapsellisuus
olisi jo yksi askel muuttumiseen.

Siin� oli, tiesinh�n sen!

Eik� Agnes liene tullut hiukan h�milleen, vaikk'ei h�n tahtonut sit�
n�ytt��. Tosin h�n nauroi, mutta se tuntui minusta olevan t�ll� kertaa
enemm�n tehty� naurua. Sitten h�n �kki� herkesi totiseksi!

--Mutta kuulkaa!

--Kyll�?

--Ent� jos--? Jos te muuttuisitte t��ll� omassa pes�ss�nnekin, t��ll�

pikkukaupungin turvallisuudessa. Mit� silloin sanoisitte? Jos te
yht'�kki�, kesken tukevia periaatteitanne--her�isitte ja l�yt�isitte
itsenne: vallan toisena ihmisen�?

Antti myh�ili.

--Mit� joutavia!

--Vannomatta paras. Ihmeit� tapahtuu.

Mit� h�n tarkoitti? Oliko h�nell� jotain mieless�? Minuun alkoi

keskustelu tehd� kiusallisen vaikutuksen, otin puheenvuoron, saadakseni
sit� k��ntym��n toisaanne.
--Agnes, kuinka sin� oikeastaan viihdyt Pietarissa?

--Erinomaisesti! Siell� on el�m� vapaata, iloista, nautinto-rikasta--

--Mutta eik� my�skin hyvin kevytmielist�?

--Mit� se tekee? Kunhan ei ole ik�v��, kuivaa ja ummehtunutta, niinkuin

teill� t��ll�. Uh, min� tukehtuisin!

--No, no, kovinpa te--alkoi Antti.

--Etteh�n te tied� el�v�nnek��n. Toista siell� suuressa, avarassa

maailmassa, jossa on alituista vaihtelua ja jossa ihmiset ovat hilpeit�,
�lykk�it�, kehittyneit�--ah, min� en tulisi en�� toimeen muualla kuin
Pietarissa. Niin, mahdollisesti sent��n my�skin Pariisissa.

--Siell� saat enemm�n nauttia el�m�st�, sen kyll� ymm�rr�n. Mutta Agnes,
l�yd�tk� siell� my�skin todellista onnea, mielen rauhaa--?

H�n katseli minua ja hymyili pilkallisesti.

--Pikku Liisi, sin� puhut kuin lapsi!

H�n pudisteli p��t��n ja nauroi yh�.

--Kuule, etk� sin� hirve�sti kadehdi tuota kissaasi, joka makaa tuolla
uunin nurkassa? Katsopas, kuinka se on tyytyv�inen el�m��ns�, hyrr��
silm�t ummessa, ilman huolta ja murhetta, eik� kaipaa mit��n maailmassa,
kun vaan saa ruokaa ja l�mmint�. Sill� on t�ydellinen mielen rauha!

Minua v�h�n harmitti.

--Kissa on kissa ja ihminen on ihminen.

H�n nousi ja tuli luokseni.

--Loukkaannuitko sin�?

Vieh�tt�v� katse kohtasi silm��ni ja sai minut heti hyv�ksi j�lleen.

--No, kas niin, eth�n sin� toki tyhj�st� suutu. Mutta nyt min� teid�t
j�t�n t�ll� kertaa.

--Tapaammeko viel� toisiamme?

--Aivan varmaan. Toivon saavani viel� paljon nauttia teid�n seurastanne.

Vai kuinka, herra Reijola?

H�n ojensi pienen, valkoisen k�tens� ja Antti sulki sen omaansa. Miksi
minusta tuntui, ett� h�n piteli sit� liian kauvan?

--Tuletteko huomenna juhlap�iv�lliselle? kysyi Antti.

--Luultavasti, h�n vastasi.

--Siell�h�n sitten tavataan.

Tarpeettoman suurta kohteliaisuutta Antti h�nelle osoitti, kun saattoi

h�nt� aina portaille saakka. Ja palattuaan h�n viel� ikkunasta katseli
h�nen j�lkeens�.

--Mit� pid�t h�nest�?

Antti ei heti vastannut.

--Eik� h�n ole hurmaava?

--Hurmaava? H�n? Kevytmielinen koketti h�n on. On turmeltunut ja

nautinto-himoinen.

Kummallista--min� kuuntelin tuota mielell�ni. H�nen soimauksensa oikein

hiveliv�t korviani. Mutta omatunto pakotti minua kuitenkin puolustamaan
Agnesia.

Kerroin kuinka ideaalinen h�n ennen oli ollut koulussa.

--Ja pohjalta luulen h�nen nytkin olevan hyv�n, vaikka onkin joutunut
pahojen vaikutuksien alaiseksi, sanoin viel� lopuksi.

--Turhamainen h�n on ja vallanhimoinen. Tahtoo tehd� miehet kaikki

orjikseen. Eik� ollut h�nell� ihailijoita ymp�rill��n siell�
juhlakent�ll�kin?

--Olihan niit�.

--Sen arvaan.

--Mutta, Antti, mink� h�n sille voi, ett� kaikki h�neen ihastuvat ja
antaantuvat h�nen orjikseen?

--H�n voisi sen est��, jos tahtoisi, mutta h�n ei tahdo--siit� olen
vakuutettu.

Antti tarttui kirjoihinsa enk� min� uskaltanut h�nt� en�� h�irit�.

IV

Juhlap�iv�llisiss� sitten taaskin n�imme Agnesia. H�n oli siell�

suuressa seurassa kuin ruhtinatar omassa valtakunnassaan.

Koetin tutkia h�nen pukuaan, tuota kumman kummaa pukua, joka n�ytti
yksinkertaiselta, vaatimattomalta ja kuitenkin ehdottomasti erottui
kaikkien muiden puvuista. Se oli luullakseni jotain foulardin tapaista
villakangasta, vaalean kellert�v��, ep�m��r�ist� v�ri�, reunusteltu
pitseill� ja silkkinauhoilla. Mutta kuinka sirotekoinen, kuinka hieno ja
aistikas, kuinka luontevasti se mukautui h�nen vartaloonsa, ja kuinka se
korotti h�nen kasvojensakin kauneutta! Puku soveltui h�nelle ja juuri
h�nelle yksinomaan niin hyvin, ettei voinut ajatella sit� kenellek��n
muulle. Kaikessa n�enn�isess� viattomuudessaan se oli kuin olikin valio,
taidolla ja tarkkuudella laitettu h�nen ruumiillisia etujansa esille
tuomaan.

Ja Agnes oli "chic", h�n veti maneetillisella voimalla kaikkien silm�t

puoleensa. H�ness� oli el�m��, mielen intoa, tunteita ja h�n her�tti
niit� muissa ymp�rill��n. Ei osannut kukaan yll�pit�� niin s�ken�itsev��
keskustelua kuin h�n. J�yk�t, tahmeat luonteet sulivat h�nen
l�heisyydess��nkin, iloisuus syttyi riipasi mukaansa vakavimmatkin ja
vapautti heid�t huomaamattaan tavallisista konventionin siteist�. N�in
vanhojen harmaap�idenkin l�mpenev�n ja loistavan mieltymyksest�.

Siell� oli el�m�� heid�n kulmallaan ja siell� oli iloa. Mutta sit�
synkemp�� ja hiljaisempaa oli salin muissa osissa. Teki masentavan
vaikutuksen, kun k��nsi silm�ns� Agnesista meihin muihin. En viel�
milloinkaan ollut huomannut, kuinka k�mpel�it� ja tympeit� me todellakin
olimme. Ja kuinka tarantekoisia meid�n vaatteemme, kuinka mauttomia!
Tuolla l�heni nelj� vanhaa naista talrikkineen paistivatia, toinen
toisensa per�st�, kaikki pitki�, kaitoja, synkki�, totisia, mustissa,
vanhanaikuisissa, lattiaa viilt�viss� leningeiss�; mustat harsot
riippuivat p��laelta alas hartioille ja hartioilta taas valuivat suuret
mustat saarlikauhtanat aina helmoihin saakka. Olivatko haamut haudan
syvyydest� j�tt�neet hiljaisen leposijansa, l�hte�kseen veroittamaan
el�vien paistivatia?

Mutta tuollahan sen sijaan oli nuoruutta. Pulleaposkisia, tanakoita

tytt�j�, ja paksuja, jykevi� nuoria miehi�, jotka uskalsivat sent��n
puhella kesken��n, jopa v�h�n nauraakin aina v�lill�. Min� tunsin
heid�t, tiesin, ett� he kaikki olivat kunnon tytt�j� ja kunnon
nuorukaisia, eteenp�in pyrkivi� ja ty�h�n kykenevi�. Minun t�ytyi
muistuttaa sit� itselleni, sill� heid�n ��nens� ja puhetapansa soi nyt
korvissani raa'alta, ja heid�n esiintymisens�, koko ulko-asunsa oli
mielest�ni ep�hienoa, kauneutta vailla. Se minua kiusasi.

--Liisi--kuului Agnesin ��ni sielt� herraparven sis�st�.

H�n kurotti p��t��n n�hd�kseen minua, pikku olentoa, joka istuin

nurkassa heid�n takanaan ja s�in hyytel��.

--Me l�hdemme verannalle kahvia juomaan, tule mukaan.

Laskin talrikkini pois ja seurasin heit�.

Joku herroista tarjosi Agnesille papyrossia. H�n otti. Min� hytk�hdin,

sill� luulin h�nen vaan piloillaan viev�n sit� huulilleen. Mutta nauruni
taukosi siihen paikkaan, kun Antti antoi h�nelle tulta. Niin--Antti
tosiaankin sen teki,--piteli huolellisesti tikkua siksi, ett� papyrossi
hyvin syttyi, ja katseli sitten n�ht�v�ll� mieltymyksell�, kuinka
somasti Agnes suipenti huuliaan puhaltaessaan savua ulos.

Olin kuin el�v� kysymysmerkki. Kuinka saattoi Antti hyv�ksy� yhdelle

sit�, jota h�n ei toiselle olisi milloinkaan maailmassa sallinut?

Eip� tullut kysymykseenk��n, ett� minulle olisi kukaan papyrossia

tarjonnut, yht� v�h�n kuin min�k��n olisin ottanut.

He jatkoivat salissa alkamaansa puhetta.

--Vai niin te luulette, ett� meiss� on nurkkapatriotismia?

--Suuressa m��rin.

--Mutta olisiko siin� mit��n pahaa? kysyi Antti. Ihmisen tuleekin aina
syv�sti juurtua kotiseutuunsa, rakastaa hellimm�ll� sukulaisrakkaudella
sen paikan luontoa, jossa h�n tuntee joka kiven, joka pensaan ja
m�tt��n, johon nuoruuden muistot h�nt� sitovat ja jossa h�n on
yst�vyydess� kaikkien, yksin hevosten ja koirienkin kanssa. Semmoinen
suhde antaa tukea koko h�nen el�m�lleen, se on l�hde, josta sitten uhkuu
rakkautta avarammallekin, kansaan, is�nmaahan. Mutta sille te, neiti
Werther, ette osaa panna arvoa.

Agnes hymyili, veteli savuja ja katseli yl�s taivasta kohti. Antti

odotti vastausta.

--Vai kuinka? Ehk� tunnette sent��n kaipuuta?

--Ei, ei.

H�n nauroi ja pudisteli p��t��n.

--Min� tahdon olla vapaa kuin taivaan lintu. Juurtua johonkin

maapilkkuun? Kiinty� siihen tunteillaan, syd�mmell��n? Herra varjele,
seh�n olisi kauheata henkist� vankeutta.

--Jota k�rsii mielell��n, neiti Werther. Onneton se ihminen, joka ei

rakkauden kahleita kanna.

--Te rupeatte runolliseksi.

--J��k�� t�nne kes�ksi, neiti Werther, niin k�ymme yhdess� katselemassa

seutua. T��ll� on kaunista, tied�ttek�. Ehk� sitten ymm�rr�tte, kuinka
ihmiset, jotka ik�ns� ja aikansa t��ll� el�v�t, voivat hartaasti liitty�
sek� toisiinsa ett� luontoon.

--Koko kes�ksi en j��. Mutta pariksi p�iv�ksi, kenties. Riippuu siit�,

mink�lainen opas te olette.

--L�hdemmek� t�n� iltana jo ensimm�iselle retkellemme.

--Mihink� se olisi?

--Iloharjulle. Sinne on kolme virstaa. Kaunis n�k�ala.

--Hevosellako menisimme vai jalan?

--Kuten vaan tahdotte.

--Kuulkaa! Hankkikaa minulle satula. Me ratsastamme.

--Kyll�.

--Todella? Luuletteko saavanne t��ll� satulaa?

--Saan varmaan. Olkaa huoletta.

--Ooh, sep� hauskaa! Silloin ratsastamme joka p�iv�, eik� niin?

--Niin paljon kuin teit� vaan haluttaa.

Min� istuin syrj�ss�, Antti ei katsonut minuun p�ink��n. Tuntui kuin

olisi joku kuristanut minua. Mutta eih�n t�ss� viel� ollut mit��n syyt�
pelkoon. Tavallista kohteliaisuutta se vaan oli. Ei muuta.
Ei muuta! Tavallista kohteliaisuutta ainoastaan....

Anttia oli t�t� ennen aina pidetty ep�kohteliaana. Ei h�nt� siit�

soimattu, hyv�ntahtoisesti h�nelle vaan naurettiin, sill� se pantiin
kaikki h�nen j�r�m�isen luonteensa syyksi.

Agnesin vaikutuksesta h�n suli ja muuttui toisenlaiseksi. Ent� sitten?

Olihan se vallan luonnollista. Miksi sit� ihmettelin? Ja miksi
paheksuin?

Kevyesti he jatkoivat puhetta. Min� en en�� voinut niin tarkkaan

seurata, sill� korvani humisivat ja k�teni v�risiv�t niin, ett� oli
vaikea hallita.

--Olenpa min� lapsellinen, olenpa aika hupakko, sanoin itselleni.

Ei apua. Korvat vaan humisivat ja k�det v�risiv�t.

Viimein n�ytti Agnes huomaavan minut.

--Pikku Liisi--sin�, tietysti, teet meille seuraa t�n� iltana.

Ponnistin kaikki voimani, saadakseni ��neni levolliseksi.

--Enh�n min� osaa ratsastaa.

Jopa muisti Anttikin minua. K��ntyi koko ruumiillaan minun puoleeni.

--Se on totta, se. Kuinkas teemme sinun kanssasi, Liisi?

--Min� j��n kotiin.

Sain kuin sainkin kasvoni v��ntym��n hymyyn. Huomasivatko, kuinka

tekem�ll� tehty se hymy oli, kuinka valheellinen?

--Ei, min� tied�n neuvon, sanoi Antti. Sinulle otetaan issikka.

Loin kummastuneen katseen h�neen. Niink� v�h�n h�n v�litti nyt maksusta,
h�n, joka muuten oli niin tarkka?

--No, sill� tavalla! huudahti Agnes.

Mutta min� panin vastaan.

--Enh�n min� voi j�tt�� lapsiakaan niin pitk�ksi aikaa.

--Taitaa niin olla, sanoi Antti. Ik�v� kyll�. Pit�isi sinun toki kerran
p��st� huvittelemaan. Mit�, jos ottaisimme kotimiehen?

--Ei se k�y laatuun. Lapset eiv�t tulisi toimeen vieraan kanssa,

tied�th�n sen.

--Sille ei sitten mit��n voi.

Agnes heitti minuun nopean ja tutkivan katseen, jonka vastasin

tyyneesti. H�n ei ainakaan saisi aavistaa mit��n lapsellisesta
tuskastani.

--Siis meid�n t�ytyy menn� kahden, h�n sanoi. Ellei herroista joku halua
l�hte� mukaan?

He halusivat useimmat ja pari nuoremmista otti huolekseen tarpeelliset

valmistukset. Eih�n ollut ravintolaa Iloharjulla, t�ytyi siis vied�
virkistysaineita muassaan. Ja hevosetkin he lupasivat toimittaa ynn�
satulat.

Ooh, he olisivat tehneet mit� hyv�ns� siit� ilosta vaan, ett� saivat
yhden illan viett�� Agnesin seurassa.

Kahdeksan aikaan he p��ttiv�t l�hte�, ett� joutuisivat perille ennen

auringon laskua. Antti ja min� erosimme seurasta v�h�� ennen.

Sain heti ottaa lapset huostaani, sy�tt��, riisua ja vied� nukkumaan.

Tein sen vanhaan totuttuun tapaan ja vastasin heid�n kysymyksiins�
lyhyesti, hajamielisesti, ja vasta sitten kun monta kertaa olivat saman
kysymyksen uudistaneet. Enemm�n kuuntelin Antin askeleita toisessa
huoneessa, kuin heid�n puheitaan. H�nell� oli kiire muuttamaan toista
pukua p��lleen matkaa varten. Joutuisiko ja muistaisiko h�n tulla edes
sanomaan j��hyv�isi� ennen menoaan?

Sek� joutui, ett� muisti!

Istuin juuri pienell� pallilla ja pesin Lyyli�, joka paitasillaan makasi

polvillani, nauraen ja jokeltaen, kun Antti tuli sis��n. En ollut h�nt�
n�kevin�ni, viskasin pesusienen vesivatiin, painelin pyyheliinalla
kaulaa ja katsoin tarkkaan, eik� iho ryppyjen sis�ss� punottanut.

--Ik�v��, ett� sinun nyt t�ytyy j��d� kotiin, Liisi.

Antti silitteli p��t�ni ja kumartui ylitseni.

Min� vaan tarkastelin Lyylin kaulaa.

--Olisit varmaan mielell�si l�htenyt mukaan?

--Hm--

Eik� tosiaan ollut hiukan punaisena kaula tuolla oikealla syrj�ll�?

P��ni painui viel� alemmaksi, puhaltelin ep�ilt�v�� kohtaa ja pyyhin
uudelleen.

--Etk�s olisi? Kuinka?

H�nen k�tens� luisui leukani alle, v�kistenkin h�n v��nsi p��ni yl�s ja
katsoi minua kasvoihin.

T�ytyi vastata.

--Enp� tuosta ole mill�nik��n.

--Onko se ihan totta?

Min� koetin hymyill�. Koetinpa viel� katsoa h�nt� silmiinkin.

H�n n�ht�v�sti rauhoittui.

--Sin� olet minun oma rakas vaimoni. Aina hell�, aina k�rsiv�llinen ja
aina hyv�.
Ja h�n painoi l�mpim�n, pitk�n ja pehme�n suutelun huulilleni.

Syd�mmeni heltyi �kki�. Minun oli vaikea est�� kyyneli� nousemasta

silmiini. Pyrin irti h�nen syleilyst��n.

--Lyyli raukka kylmettyy.

Mutta h�n ei p��st�nyt, ennenkuin oli viel� monet kerrat suudellut minua
ja senkin j�lkeen h�n yh� uudelleen hyv�ili ja silitteli p��t�ni.

H�n oli tavattoman hell� ja syd�mmellinen, mieleni suli t�ydellisesti,

en tuntenut en�� v�h��k��n katkeruutta. Mutta minun t�ytyi k��nt��
kasvoni pois, sill� kyyneleet yh� tunkivat esille.

--Ehk� sinulle onkin terveellisemp��, kun p��set ajoissa nukkumaan. Ja

kuulehan, me ratsastamme t��lt� ohitse, niin saat sin�kin n�hd� meit�.
Pid� varalta, noin nelj�nnestunnin kuluttua me ainakin olemme jo
liikkeell�.

--Kyll�.

--Niin, hyv�sti nyt.

Viel� pari suutelua, ja sitten h�n l�ksi.

Annoin kyynelten nyt juosta valtoinaan. Min� hupsu! En tiet�nyt, miksi

itkin, en oikeastaan ollut pahoillani en��, en pelj�nnyt mit��n Antin
suhteen, enk� mill��n muotoa olisi tahtonut h�nt� j��m��n huviretkelt�
pois. Ei, oman lapsellisuuteni min� vaan itkin pois.

Tuntui niin helpottavalta ja hyv�lt�, Lyyli nauroi ja huiski k�si��n, en

voinut olla h�nt� hellittelem�tt�. Puristin niin rintaani vasten, ett�
h�nen t�ytyi kirkua. Kuinka h�n oli l�mmin ja pehme�! Vedet kuivuivat
silmist�ni, min� nauroin ja jokeltelin kilpaa h�nen kanssaan.

Laskin h�net vuoteelle ja peitin. H�n oli vallaton, riehkasi ilosta,

potki peitteen pois ja nosti pienet py�re�t jalkansa pystyyn.

--Oletkos hiljaa, sin� veitikka, oletkos hiljaa--�s�s!

Ja vaikka min� olin h�nt� toruvinani, min� kuitenkin riehuin mukana,

enk� malttanut lopettaa, vaikka kyll� pelk�sin, ett� h�n mahdollisesti
valpastuisi eik� p��sisi uneen kiinni koko y�n�. Mutta kun h�n oli niin
ihmeen herttainen, ja niin soma siin� valkoisessa paidassaan, oikea
semmoinen pikkuinen paitaressu, niin eih�n saattanut, ei mill��n tavalla
olla h�nt� pudistelematta, suutelematta, hyv�ilem�tt�.

Omaa hupsuuttani samalla ihmettelin. Enk� �sken ollut syytt� aikojani

ihan alakuloisena ja masentuneena? Ja minulla kuitenkin oli hyv�,
uskollinen mies, vakava ja luotettava ja toimelias, ettei monella h�nen
vertaansa. Sitten n�m� terveet, hauskat lapset--kuinka saatoin olla niin
kiitt�m�t�n ja niin hassu? Ei se en�� milloinkaan tapahtuisi, sen nyt
pyh�sti lupasin itselleni.

Mutta oli kait nelj�nnestuntia jo kulunut? Ikkunassahan minun pit�isi

olla.

--Nyt lopetetaan, Lyyli, ei saa nauraa en��. Pane simm� kiinni, ja nuku!
H�n kipristi ne umpeen, kipristi niin, ett� nen�nypykk� meni yhteen
kippuraan, yl�huulikin v��ntyi yl�s ja nelj� valkoista helmihammasta
paistoi esille. En voinut hallita itse�ni, t�ytyi viel� painaa huuliani
tuota avonaista suuta vasten.

Mutta sitten herkesin totiseksi, peittelin h�net huolellisesti ja

suoristin selk�ni.

--Nuku kiltisti, lapseni.

H�n k��nsi p��ns� syrj��n, ja painoi poskensa tyynyyn. Min� poistuin.

Salin ikkunassa sitten istuin ja odottelin ratsastajia. Eik� siin�

kauvan tarvinnut odottaakaan ennenkuin kavioiden kopse alkoi kuulua ja
he ilmestyiv�t kohdalle. Heit� oli kymmenkunta herraa, Agnes oli ainoa
nainen joukossa. Vaan sit� h�n ei n�ytt�nyt haikailevan, siell� miss�
h�n suorana ja ryhdikk��n� istui ratsunsa selj�ss�. Uljaasti h�n kantoi
p��t��n, vartalon piirteet osoittivat j�ntevyytt� ja notkeutta, pitk�n
ratsupuvun liepeet liehtoivat vapaasti hevosen lanteita.

He pid�ttiv�t hevosiaan, tarkastelivat ikkunoita ja �lysiv�t minut.

Agnes heitti lentomuiskuja, Antti paljasti p��ns� teeskennetyll�
juhlallisuudella ja muutkin herrat tervehtiv�t iloisesti. Min� hymyilin,
ny�kk�ilin vastaan mink� enn�tin ja huusin: "onnea matkalle!" Sitten he
taaskin antoivat hevosten menn� ja niin katosivat pian n�kyvist�ni.

Enk� min� tuntenut hivent�k��n harmia, saatikka ett� olisin ollut

mustasukkainen ja kateellinen. P�invastoin soin mielell�ni Antille t�m�n
huvin ja toivoin, ett� h�n muuttaisi ajatuksiaan Agnesista ja huomaisi
vihdoinkin h�nen hyv�t puolensa. Niin kumminkin vakuutin itselleni.

Siell� oli tosiaankin hauska, kertoi Antti seuraavana aamuna. Vahinko

ettet sin� ollut mukana.

--Te viivyitte my�h��n?

--No, kun tulimme vasta viiden aikaan aamulla takaisin. En ymm�rr�

kuinka se aika niin luiskahti. Olimme kaikki niin iloisella ja vapaalla
mielell�, ett� tuskin maltoimme viel� silloinkaan l�hte�.

--Oliko siell� kaunista?

--Erinomaisen kaunista. En muista Iloharjulla koskaan olleen niin

kaunista kuin nyt. Ilma oli selke�, ei tuullut ei niin hivent�; ja
auringon laskiessa oli vallan ihmeellisi� kajastuksia.

--Ent� noustessa?

--Sit� emme en�� niin tarkanneet--Antti k�vi hiukan h�milleen. Emme

tulleet niin tarkanneeksi, kun istuimme siell� Agnesin kanssa penkill�
ja puhelimme.
Min� en aivan heti jatkanut. Katselin sanomalehte�, jonka poika juuri
oli tuonut. Ja sit� katsellessani kysyin noin niinkuin sivumennen ja
teeskennetyll� v�linpit�m�tt�myydell�:

--Ja mit� sin� nyt pid�t Agnesista?

--Hm.... En osaa viel� oikein sanoa. Min� otan h�nest� selv�� ensin.

Ettek� ihastuneet h�neen kaikki?

--Eih�n toki sent��n ... vaikka t�ytyy my�nt��, ett� h�n on tavattoman--

--Tavattoman vieh�tt�v�?

--Vieh�tt�v� ja �lyk�s. Niin--meill� on muuten aikomus menn�

purjehtimaan t�n��n edell� puolen. Tulet kai sin� mukaan?

--Tokkohan min� viitsin.

--Mink�t�hden et viitsisi? Tule nyt sent��n virkistym��n sin�kin.

H�n ei l�hesmainkaan pyyt�nyt niin innokkaasti kuin olisin odottanut.

Siit� syyst� oli ��neni v�h�n katkera, kun yh� sanomalehte� tutkien
vastasin:

--Ei siell� minua kumminkaan kaivata.

--No, Liisi?

Antti tuli luokseni ja koetti katsoa minua silmiin.

--Mit� tuo merkitsee? h�n kysyi ja hymyili.

Minua h�vetti. Viskasin sanomalehden pois k�sist�ni ja lankesin h�nen

kaulaansa.

--Ei mit��n, Antti. Ei se mit��n merkitse.

--Pelk�sin jo, ett� rupeisit luulevaiseksi.

--Hyi sinua! Milloinka olen ennen ollut luulevainen?

Ja min� painoin kasvoni h�nen rintaansa kiinni, ettei h�n n�kisi, kuinka
punastuin.

Antti hyv�ili poskeani.

--Ei, sit� min�kin. Eth�n sin� toki ole niin tyhm�.

Mutta min� en p��st�nyt h�nt� viel� irti. Mik� kummallinen tunne lienee
minut �kki� vallannut, en semmoista viel� koskaan ennen ollut kokenut.
Olin aina ollut hiljainen, levollinen, tasainen. Nyt riipaisi minut
intohimoinen, outo voima.

Kiedoin k�teni tiukemmin h�nen kaulaansa, puristin h�nt� rajusti

syliini, upotin silm�ni syv�lle h�nen silmiins�, olin tykk�n��n pois
suunniltani.

--Antti--puheeni oli v�risev��, katkonaista kuisketta, levotonta

huohotusta. Antti--pid�tk� sin� minusta, rakastatko sin� minua, sano!
Etk� koskaan, koskaan minua unhota--min� en sit� kest�isi, kuule, min�
en sit� kest�isi. Tulisin varmaan hulluksi--voi, Antti, sin� et saa sit�
tehd�--

--Mutta, Liisi, mit� ihmett�?

H�n kummastui ja koetti irroittaa minua.

--Jopa nyt! Kuka uskoisi--

Rauhallisena ja viile�n� h�n vastasi tuskalliseen hellyyteeni.

--El� ole lapsellinen. Pid�nh�n min� sinusta, kuinkas muuten.

--Onko se ihan totta, ett� pid�t? Ett� rakastat niinkuin ennenkin? Eth�n
sin� velvollisuudesta vaan ole minulle uskollinen, Antti? Eth�n? Eih�n
se ole pakosta?--Sano, jos olisit vapaa, jos saisit uudelleen valita,
ottaisitko minut? Antti, vastaa rehellisesti, minuako vaan haluaisit
omaksesi.

--Kuule, Liisi, t�m� alkaa minua vaivata.

--Miksi et vastaa?

--Siksi, ett� kysymyksesi on niin per�ti j�rjet�n.

H�nen kylmyytens� loukkasi minua. K�teni laukenivat ja putosivat

hervottomana alas. Min� k��nnyin pois, menin takaisin tuolilleni
istumaan ja otin sanomalehden j�lleen k�teeni.

--Mik� sinulle on tullut, Liisi? Eth�n ole milloinkaan ollut tuommoinen?

En virkkanut mit��n, vereni viel�kin kuohuivat, lehti rypistyi sormieni

v�liss�. Mutta yht�kaikki kuului ��ni povessani, joka sanoi, ett� h�n
oli oikeassa, ett� k�yt�kseni oli ollut tavaton ja kummallinen. Koetin
sen vuoksi taltuttaa mielt�ni, mink� voin.

Antti katsoi kelloaan.

--Nyt on aika l�hte�. Tuletko mukaan?

Kestin hetkisen sis�llist� taistelua, ennenkuin hiljaisella ��nell�

vastasin.

--Tulen.

--Menemme sitten hakemaan neiti Wertheri�. H�n odottaa.

Huomasin, ettei h�n tahtonut voida sit� aivan huolettomasti sanoa. Mutta
sen ep�r�imisen vaikutti ehk� minun �skeinen mielenpurkaukseni. H�n
varmaan katsoi sen l�hteneen luulevaisuudesta.

Kenties h�n ei ollut niin v��r�ss�? Jospa vastoin tahtoani luulevaisuus

sittenkin kyti sieluni pohjassa?

H�pesin ja halveksin itse�ni. Minun t�ytyi tukehuttaa se tunne, t�ytyi

repi� se itsest�ni pois juuria my�ten.
--Ehk�p� l�hdetkin sitten edelt�, sanoin, sill� min� tahdoin n�ytt��,
ett� olin vapaa ep�ilyksist�.

--Minulla olisi viel� v�h�n toimitettavaa kotona.--Tulen sitten suoraa

p��t� rantaan.

--Niinkuin tahdot.

Kun saavuin rantaan, ei heit� viel� n�kynyt eik� kuulunut. Heitt��nnyin

alas nurmikkoon, siin� oli hyv� tilaisuus mietiskell� kaikenmoista,
sill� l�heisyydess� ei ollut yht�k��n ihmist�, etemp�n� vaan joku
proomu, jossa miehet h��riv�t ja jyskiv�t t�iss��n.

Enk� tuntenut taaskin pient� katkeruutta siit�, ett� he niin kauvan

viipyiv�t? Mit� oikeastaan pelk�sin? Ett� Antti ihastuisi Agnesiin?
Pit�isi h�nt� kauniimpana, vieh�tt�v�mp�n� minua? Mutta olihan se vallan
luonnollista, kuinka h�n voisi muuta, koska h�n ei kumminkaan ollut
sokea. Mill� oikeudella sit� paheksuin? Kaikki muutkin h�neen
ihastuivat, min� etup��ss�.

Ja oliko j�rjellist� suuttua Anttiin siit�, ett� h�n oli unhottanut

katsoa auringon nousua, kun innostui puhelemaan Agnesin kanssa? Minun
t�hteni h�n muka ei olisi sit� unhottanut. Oliko kumma? Monta vuotta
olimme olleet yhdess�, joka hetki h�n sai tiet�� ajatukseni, niiss� ei
ollut h�nelle mit��n uutta, eik� mit��n erinomaisen kiinnitt�v��. Ja
sent��n olisin vaatinut, ett�--ei, t�m� oli suorastaan naurettavaa. Min�
olin ahdasmielinen, pikkumainen, tyhm�--

Rakastuisi Agnesiin? Hylk�isi minut ja lapset?

Ei h�n sit� tekisi. Velvollisuuden tunto h�nt� est�isi.

Mutta raskasta olisi pit�� h�nt� kiinni pelk�n velvollisuuden siteell�,

vastoin h�nen syd�mmens� taipumusta. Raskasta olisi joka p�iv� n�hd� ja
kokea h�nen kylmyytt��n. Vaikeata n�hd� h�nen sis�llisi� kamppailujaan.

Aikaa voittaenko unhottaisi? Kuka sen voi sanoa? H�n kenties vaan
kyll�styisi minuun yh� enemm�n ja ehk� alkaisi h�n vihatakin, koska
minun t�hteni t�ytyisi kahlehtia vapauttaan. Lapset ja min� olisimme
h�nelle vaan kiusaksi ja taakaksi.

Eik� sitten parempi, ett� h�n kerrassa j�tt�isi meid�t, silloin h�n ehk�
kuitenkin joskus muistelisi meit� hyv�ntahtoisella hellyydell�, ehk�
kaipaisikin v�list�, aikojen per�st�, ellei ennen.

J�tt�isik� meid�t? Ja menisi Agnesin j�ljess� Pietariin?

Niin, miks'ei? Oli semmoisia ihmeit� ennenkin tapahtunut. Enk� sit�

soisi? Enk� soisi, vaikka tiet�isin, ett� h�n tuntisi itsens�
onnelliseksi?

Mink�lainen oli minun rakkauteni, kun ei se etup��ss� tarkoittanut h�nen

onneaan!

Mutta olisiko se h�nelle todelliseksi onneksi? Eik� veisi vaan hetken

hurmaukseen, jota seuraisi tuskallinen her��minen, h�pe� ja katumus?
Mik� pelastaisi h�net silloin ep�toivosta? Tulisiko h�n luokseni
hakemaan lohdutusta?
Ellei tulisi, etsisin min� h�net yl�s, hoitaisin h�nt� hell�sti ja
saisin h�net unhottamaan kaikki kipe�t muistot, rauhoittaisin,
ja--voittaisin h�nen syd�mmens� j�lleen. Voittaisin t�ydellisemmin kuin
milloinkaan ennen. Ja me olisimme taaskin onnellisia, emmek� eroisi
sitten, ennenkuin kuolemassa. Koettelemuksen kiirastulessa olisimme
molemmat puhdistuneet....

Min� kuvittelin el�v�sti mieless�ni kaikki tapaukset tulevaisuudesta.

Agnesia ensimm�lt� huvittaa Antin rakkaus, h�n kiihoittaa sit� siksi,
ett� saa Antin luopumaan perheest��n ja l�htem��n h�nen j�ljess��n ulos
suureen maailmaan. Siell� h�n viel� muutteen vuoksi ja tehd�kseen
effekti� tuttavapiiriss��n, pit�� jonkun aikaa hyv�n��n Antin ihailua,
�rsyttelee h�nt� vuoroin, vuoroin on taas suosiollinen, heittelee h�nt�
toivosta ep�toivoon, ja saa niin Antin intohimon yltym��n yh�
kiihke�mm�ksi. Silloin vasta Agnes hylk�� h�net, sys�� h�net ivallisesti
luotaan. Antti k��ntyy sairaaksi, on kuolemaisillaan. Min� rienn�n h�nt�
hoitamaan, l�yd�n h�net k�rsiv�n�, s�rkyneen�, rikkirevittyn�, ilman
ainoatakaan yst�v��. H�n hourailee raivosti Agnesista, kiroo h�nt� ja
sadattelee, huutaa kostoa, riehuu ja pyrkii v�kisten sy�ksem��n
vuoteeltaan. Min� hiljaa hivelen h�nen k�tt�ns�, pyyhin h�nen hikist�
otsaansa, kuiskaan h�nelle lempeit� sanoja, kostutan h�nen kuivia
huuliaan viinill� ja laitan h�nen p��nalustansa mukavaksi. H�n
rauhoittuu ja nukkuu. Ja kun h�n her��, tuntee h�n minut, heltyy ja--

Siihen asti olin ehtinyt, kun �lysin heid�t tulevaksi ylh��ll� m�ell�.
He nauroivat ja puhelivat vilkkaasti. Tien vieress� oli hirsi� kasassa.
Agnes kapusi yl�s ja keikkui ylimielisesti harjun reunalla. Antti
varoitteli h�nt� ja tarjosi k�tt��n avuksi. Mutta Agnes ei siit�
huolinut, vaan hypp�si huolettomasti, Antin varoituksista v�litt�m�tt�,
alas. Siin� h�nelle ehk� kumminkin olisi k�ynyt pahasti, ellei Antti
ottanut vastaan.

--Niinh�n te olette kuin paha lapsi, vallaton ja tottelematon, h�n

sanoi, mit�, jos olisitte katkaisseet jalkanne.

--Min� luotan hyv��n onneeni.--Mutta teh�n taisitte oikein s�ik�hty�?

--Tietysti s�ik�hdin.

--Nyt lupaan olla kiltti. Antakaa k�sivartenne.

Agnes istui rinnalleni siksi aikaa, kuin Antti laittoi veneen ja purjeet
reilaan.

--Oliko sinulla ik�v� eilen illalla?

--Ei ensink��n.

Min� katsoin avonaisesti h�nt� silmiin.

--Todella, pikku Liisi? Olitko sin� niin j�rkev�?

Siihen en virkkanut mit��n. H�nkin vaikeni hetken ja tarkasteli minua.

--Kuule--h�n vilkaisi Anttiin,--min� nyt kysyn sinulta yht� asiaa.

H�n k��ntyi, hymyili ja hiljensi ��nens�, kun jatkoi:

--Oletko sin� taipuvainen mustasukkaisuuteen?

--Agnes--

Min� koetin n�ytt�� loukkaantuneelta, peitt��kseni, sill� jos

mahdollista, syyllisyyden ilmett� kasvoillani.

--Kuinka semmoinen voisi tulla kysymykseenk��n.

--Noo--olisihan se jotenkin luonnollinen tunne.

--Min�p� kun niin t�ydellisesti luotan Anttiin.

--Ahaa, vai silt� kannalta! Siin� tapauksessa varoitan sinua

rehellisesti turhista illusiooneista, joita tavallisesti seuraa katkera
her��minen. Luuletko sin� todella, ett� senlaiset ominaisuudet kuin
j�rki, periaatteet, tahto, velvollisuuden-tunto ja mit� ne kaikki
ovat--ett� ne muka ihmisen el�m�� ja toimintaa m��r�isiv�t?

--Luulen aivan varmasti.

--Sin� lapsi!

H�n nauroi makeasti.

--Hui, hai, ei sinne p�ink��n. Usko minua: ei j�rki, eik� tahto, eik�
periaatteet merkitse mit��n, niin pian kuin intohimot her��v�t.
Intohimo--kas, se on herrana, ja n�m� muut ovat kauniisti sen
palvelijoita vaan, jos se niille ylip��t��n suo mit��n sijaa.

--Antin suhteen tuo nyt ei kumminkaan pid� paikkaansa.

--Sinun Anttisi suhteen se juuri erinomattain pit�� paikkansa. H�nell�

on voimakas ja samalla raskas luonto. Tunteet eiv�t helposti h�ness�
nouse eleille, mutta kun ne kerran nousevat, ja kasvavat valtaviksi
intohimoiksi, niin--varjele taivas! Niit� ei hallitse mik��n
maailmassa--kaikkein v�hiten h�nen oma j�rkens�.

H�n herkesi ��nett�m�ksi ja k��nsi silm�ns� Anttiin, joka siell� yh�

h��ri purjeiden kimpussa. Puoleksi miettiv�, puoleksi huvitettu oli
katse, jolla h�n seurasi Antin reippaita liikkeit�. N�in selv�sti, mit�
ajatuksia h�n hautoi mieless��n. Syd�nt�ni kouristi pahasti, mutta
koetin kuitenkin viel� pit�� puoliani.

--Erehdyt sin�, Agnes, sittenkin t�ll� kertaa.--Min�k� en tuntisi

Anttia, vaikka olen jo monta vuotta el�nyt yhdess� h�nen kanssaan? Ei
viel� milloinkaan ole intohimot saaneet h�ness� valtaa.

--Sen kyll� arvaan, sill� etteh�n te t��ll� el�, te vaan

vegeteeraatte--uinailette puolihorroksissa. Ja sit� tilaa voi kest��
hautaan saakka. Ymm�rr�n hyvin, ett� sekin v�h�, mit� teill� nuorina on
voinut olla tunteita ja intohimoja, tukehtuu ja kuolee pois t�ss�
tarkasti j�rjestetyss�, s��dyllisess� ja porvarillisessa
pikku-yhteiskunnassa. Mutta min� sanon sinulle: Anttisi ei viel�
ollenkaan ole tylsistynyt, sen voin sinulle vakuuttaa. Anna h�nen vaan
tuntea vapaampaa tuulen puuskaa ja n�et mit� se h�neen vaikuttaa.

--Kernaasti minun puolestani.--Mustasukkaisuudella en tule h�nt�

h�iritsem��n.
Agnes heitti minuun ter�v�n, l�pitunkevan katseen, mutta n�ht�v�sti h�n
ei minussa huomannut pienint�k��n vilppi�, niinkuin sit� ei t�ll�
hetkell� ollutkaan.

--Siin� sin� teet oikein, pikku Liisi, h�n sanoi taputtaen minua
k�delle. Tied�tk�s, mustasukkaisuus on typerint�, mit� olla saattaa. Se
rumentaa ihmist�, ja tekee el�m�n kauhean ik�v�ksi sek� itselle ett�
toiselle. Jos min� olisin naimisissa, niin p�invastoin soisin, ett�
mieheni silloin t�ll�in olisi minulle uskoton. Min� puolestani
k�ytt�isin hyv�kseni samaa vapautta, ja niin emme koskaan kyll�styisi
toisiimme, suhteessamme olisi alituisesti vaihtelua, se ei tympist�isi
eik� ik�vystytt�isi. Pieni kiihoitus avioliitossa on suuresta
t�rkeydest�, levollinen jokap�iv�isyys on rakkauden kuolema.

Kuuntelin h�nt� oudoksuen. Tuo surullisen vieno ja samalla suloinen

mieliala, johon �skeiset kuvitteluni olivat minut saattaneet, alkoi
h�vit�, minun oli vaikea v�ltt�� harmistumista. Tunsin �kki� jotain
kolkkoa, vierasta Agnesia kohtaan, ja vaikka istuin h�nen rinnallaan,
oli minusta kuin olisi penikulmien matka ollut v�lill�mme. Ja samassa
silm�nr�p�yksess� menetti h�nen kauneutensa, h�nen sulavat liikkeens� ja
h�nen elegansinsa kaiken vieh�tyksen silmiss�ni. Ne t�ll� hetkell� minua
melkein inhottivat, eik� h�nen ter�v� �lyns�k��n ollut mielest�ni nyt
mist�k��n arvosta.

--Tuommoiset katsantotavat eiv�t sovellu pohjoismaiden naisille--eiv�tk�

ne ikin� meit� onnellisiksi tekisi.

��ness�, jolla nuo sanat lausuin, ilmeni jyrkk� moite. Ja se moite

sattui. Agnesin silm�t leimahtivat, mutta h�n hillitsi itsens�,
keikahutti p��t��n taakse ja nauroi pilkallisesti.

--Sit� sinun ei tarvitse minulle sanoa, min� sen kyll� tied�n ilmankin.
Pohjoismaiden naiset ovat hiljaisia, uskollisia, n�yri�, k�rsiv�llisi�,
miehens� ja lastensa kuuliaisia palvelijoita--tied�tk�, mist� syyst�?

--Siit� syyst�, ett� pit�v�t sen velvollisuutenaan.

--Eik�s mit�! Siit� syyst� vaan, ett� he ovat heikkoja raukkoja ja

typeri�. He eiv�t kykene olemaan muuta--siin� koko asia.

--Agnes--!

--Ei sinun tarvitse suuttua, en min� sinua yksityisesti tarkoita,

min� puhun Pohjoismaiden naisista yleens�, suomalaisista,
skandinaavilaisista, englantilaisista. Ja pannaan kernaasti saksalaiset
yhteen lukuun.

--Voimaa on k�rsiv�llisyydess�, uskollisuudessa ja n�yryydess� enemm�n

kuin miss��n muussa.

--Voimaa? Hui hai! Semmoista voimaa on halvimmalla orjallakin. Kotka,

joka rohkeasti leikkaa ilman tuolla ylh��ll� korkeudessa, ei ole n�yr�
eik� hiljainen eik� k�rsiv�llinen, mutta kyyhkynen on. Kumpi sinusta
voimakkaampi?--Saammeko jo tulla? h�n samassa huusi Antille, joka oli
kuljettanut veneen laiturin luo.

--Jo saatte, kuului sielt� vastaan.

Agnes astui edelt� alas laiturille, min� j�ljess�. H�n oli varmaankin
syd�mmens� pohjassa aika lailla n�rk�stynyt minuun, mutta enp� ollut
min�k��n puolestani h�nelle hyv�.

Antti piteli toisella k�dell��n laiturista kiinni pysytt��kseen venett�

kohdalla, toista h�n tarjosi Agnesille. Laituri oli jonkun verran
korkeammalla, Agnes asettui reunalle, tarttui h�nen k�teens� ja
valmistauttui hypp�ykseen.

--Elk�� vaan pudotko.

--Annatteko minun astua polvellenne?

--Tehk�� hyvin.

Ja Agnes astui tosiaan pienell�, siev�ll� jalallaan Antin polvelle ensin

ja pujahti siit� vasta h�nen toiselle puolelleen penkille.

Veri kuohahti minulla yl�s aivoihin. Yhdell� ainoalla hypp�yksell� olin

veneess�, mutta kappaleen matkaa heist�, purjeiden toisella puolella
tykk�n��n.

Vene keikahti, vesi r�isk�hti laidasta sis��n.

--Liisi--kuinka sin� olet niin varomaton?

Antti sanoi sen painuneella, soinnuttomalla ��nell�, niinkuin olisi h�n

puhunut unessa. Agnesin jalan kosketus, h�nen likeisyytens�--he istuivat
sivu sivussa kiinni--oli n�ht�v�sti h�mment�nyt h�nen ajatuksensa, h�n
katseli ep�r�iden ymp�rilleen, k�si yh� laiturissa, eik� saanut
selville, mit� h�nen tulisi tehd�.

Mutta, taivaan nimess�, eik� h�n huomannut, ett� se kaikki oli vaan
pelkk�� inhottavaa koketteriaa?

--Minulle purjenuorat, huusi Agnes, tarttukaa te per�simeen, ja laskekaa

vene irti!

Antti her�si ja teki niinkuin h�n k�ski.

--Mutta osaatteko te?

H�n asetteli k�ydet Agnesille k�teen ja neuvoi kuinka h�nen tuli

menetell�.

Purjeet pullistuivat, vene kallistui ja meni huristen ulos j�rvelle,

vesi sirisi kokassa.

--Kuinka hauskaa! huudahti Agnes.

--Liisi, miksi istuit sinne niin kauvas, siirry l�hemm�, kehoitti Antti.

--T��ll� on hyv�, min� vastasin.

--Mutta siell� olet meist� vallan erill�si.

--Mit� se tekee.

--No, niinkuin tahdot.

Sen j�lkeen he antoivat minun olla, lienev�t vallan unhottaneetkin minut
v�h�ksi aikaa, kun istuin siell� purjeiden takana, etteiv�t n�hneet.

Hyv� olikin, sill� nyt sain rauhassa selvitell� sotkuisia ajatuksiani.

�skeiset kauniit unelmani, mihin olivat ne paenneet? Ja kaikki lauhkeat,
sovinnolliset tunteeni, kaikki hyv�t p��t�kseni? N�ink� ne horjuivat
heti ensi hetkess�?

Vihaa ja katkeruutta oli mieleni t�ynn�, enk� p��ssyt niist� voitolle,

vaikka kuinka olisin koettanut. Purin huuliani, v��nsin k�si�ni,
soimasin itse�ni.

--Sin� olet tosiaankin heikko raukka, Agnes oli oikeassa, ooh, sin� olet
kunnoton, typer�, kurja--

Olisin tahtonut ruoskia itseni veriselle tuskissani. Eik� tullut apua!

Jota enemm�n taistelin luontoani vastaan, sit� raivokkaammaksi se yltyi.
Ja sit� kiihoitti tuo heid�n yht�mittainen keve� puhelunsakin, josta en
sanoja eroittanut, vaikka koetin kyll� kuunnella aina v�lill�.

Tahallaan ehk� puhelivatkin niin, etten saisi min� selv��? Ja kuka

tiet��, mink�laisia silm�yksi� siell� antoivat toisilleen?

Kallistin p��t�ni, ett� n�in heid�t purjeen alitse.

Siell� he istuivat rinnatusten, Agnes selk� kenossa, molemmat k�det

purjeen nuorissa kiinni, Antti syrjitt�in h�neen, eteenp�in
kumartuneena, silm�t Agnesin miellytt�viss� kasvoissa.

Miellytt�v�t ne olivat, se t�ytyi minun taas v�kisenkin my�nt��

itselleni, eik� miellytt�v�t ainoastaan, mutta niin huikaisevan kauniit,
ett� syd�nt�ni vihloi, sill� olihan p�iv�n selv��, ettei noita kasvoja
voinut kylm�ll�, tyyneell� mielell� katsella, eik� liioin
katselemattakaan olla. Antin silm�t olivat kuin nidotut niihin. Ja ne
ilmaisivat ihailua semmoista, jota--

K�teni kouristivat penkin reunaa. Nostin p��ni yl�s, en voinut heit�

katsella kauvemmin.

Tunsin �kkin�ist�, kauheata vihaa Anttia kohtaan. Olisin tahtonut repi�

h�net tuhansiksi palasiksi, ruhjoa, musertaa....

Miksi ei ollut minulla asetta k�dess�. Olisin ampunut h�net l�vitse.

H�net ensin, sitten tuon toisen, tuon--

En viel� nytk��n, kun tyyneell� mielell� muistelen sit� hetke�, voi

k�sitt�� sit� �kkin�ist� muutosta, joka minussa tapahtui. Olin aina
luullut itse�ni hiljaiseksi, tasaluontoiseksi, maltilliseksi, ja
kuitenkin k�tkeytyi sielussani t�nlaisen raivon intohimoisuuden
mahdollisuudet. Olin pyrkinyt n�yryyteen, k�rsiv�llisyyteen, alttiiksi
antavaisuuteen, luulin harjaantuneeni siin� joka p�iv� kodin hiljaisessa
piiriss�, ja kun koetukselle tulin, kuinka per�ti toisenlaisena silloin
ilmaannuin!

En ollut en�� j�rjess�ni. Taoin nyrkki�ni penkkiin, en v�litt�nyt siit�

ett� koski, taoin vaan yht�mittaa.

He puhelivat siell� huolettomasti, eiv�t kuulleet jyskytyst�, taikka

eiv�t panneet siihen mit��n merkityst�.
Ja yh� min� hakkasin nyrkki�ni, siihen oli joku sis�llinen pakko ja se
tuntui ik��nkuin pikkuisen lauhduttavan kuristusta povessani, hakkasin
siksi ett� k�si ja k�sivarsi olivat turtana aina olkap��h�n saakka ja
sormet hervottomina aukenivat.

--Antti, Antti--!

Katsoin yl�s siint�v�� taivasta kohti, valitin sinne v��ryytt�, jota

minulle tehtiin. L�ytyik� siell� Jumalaa, kuuliko h�n, n�kik� h�n, mit�
t��ll� alhaalla tapahtui, n�kik� syv�lle syd�mmien pohjukkaan asti? Jos
n�ki, miksi pysyi kylm�n�, v�linpit�m�tt�m�n�?

--Antti--!

Kiinni purtujen hampaiden v�list� se tuli, tukahtuneena, kumeana

huohotuksena, jossa oli sek� raivoa, ett� valitusta, oli uhkaa, syyt�st�
ja--rukousta.

He eiv�t kuulleet, he vaan puhelivat.

Mist� riitti heill� niin paljon keskusteltavaa?

V�istyin etemm�ksi penkille, ett� saatoin n�hd� heid�t purjeen toiselta

puolen.

Yh� samassa asemassa, sama hempeys Agnesin kasvoissa, sama ilmeinen

ihailu Antin silmiss�.

Minua ei muistettu eik� kaivattu. Olin t��ll� vallan tarpeeton. Tietty�

se! Miksi olin t�nne l�htenytk��n? Olisihan minun pit�nyt jo edelt�p�in
t�m� ymm�rt�� ja arvata.

Min� musersin heid�t silmill�ni, iskin heihin katseen ter�v�n kuin

miekan.

He eiv�t mit��n n�hneet. Agnes nauroi hele�sti, Antti oli sanonut jotain
hupaista.

Naurakaa te vain! Naurakaa ja iloitkaa! Mit�p� teit� minun tuskani

liikuttavat....

Hurja ajatus lensi p��h�ni.

Jos heitt�ytyisin j�rveen--? Eik�h�n Antti silloin her�isi

hurmauksestaan? Eik�h�n omatunto h�nt� l�isi?

Ja eik� h�n sitten surisi ja katuisi? Vanhat muistot elpyisiv�t, h�n

kaipaisi uskollista puolisoaan, kaipaisi lastensa �iti�. N�m� uudet
vaikutukset haihtuisivat, syvemm�t, juurtuneemmat tunteet ottaisivat
vallan.

Kumarruin laidan yli ja katsoin alas. Vesi lainehti, aallot nousivat ja

laskivat, vene viilteli niiden ohitse.

Ei se olisi kuin hetken ty�--? Ja sill� kertaa heid�n ilonsa tuolla

taukoaisi.

... Mutta lapsi-raukat kotona? Enk� heit� en�� milloinkaan n�kisi? Mit�
he, pienet, sanoisivat, kun �iti ruumiina tuotaisiin takaisin?

K��nsin silm�ni pois huumaavasta syvyydest� ja tartuin molemmin k�sin

ohauksiini kiinni.

Hyv� Jumala, olinko menett�nyt j�rkeni? Kuinka saattoivat moiset

ajatukset tunkea mieleeni?

Taaskin kajahti korviini nauru tuon valkoisen, suuren purjeen toiselta

puolen. Ja se nauru kosketti kipe�sti korviani, hermojani, syd�nt�ni,
koko olemustani.

Avuttomana h�ilyiv�t silm�ni ymp�ri. Olimme tulleet Toivolan kohdalle ja

min� �lysin pienen h�yryveneen, joka matkalla kaupunkiin p�in, suunnitti
kulkuaan laiturille. Siin�h�n minulle pelastus!

--Antti....

H�n ei kuullut. Sain kohottautua yl�s maston varaan ja huutaa toisen,

viel�p� kolmannenkin kerran, ennenkuin h�n havahti ja k��ntyi katsomaan.

--Mik� on, Liisi? Istu kaiken mokomin, ettet mene nurin.

--Jos laskisit rantaan, ett� p��sisin tuolla h�yryveneell� pois. Min�

voin niin pahoin.

--Voitko pahoin? Ettet sanonut sit� ennemmin. K��nnyt��n takaisin, mit�s

muuta.

--Eih�n teid�n silt� tarvitse. Laskekaa minut rantaan vain.

--Luuletko p��sev�si sill� pikemmin? Kyll� t�m� laitatuulessa kulkee

yht� nopeasti.

Ei l�hdet� viel� takaisin, rukoili Agnes ja katsoi suloisesti Anttiin.

--Mutta kun Liisi voi pahoin?

H�n sanoi sen ep�r�iv�ll�, matalalla, puoleksi kysyv�ll� ��nell�.

--Antaa Liisin menn� laivaan, koska h�n itse tahtoo.

H�n hymyili ja ny�kk�ili minulle.

--Eik�s niin Liisi?

--Jatkakaa te vaan matkaa. Mieluummin min� palaisin laivalla.

Antti tuntui olevan kahden vaiheella viel�kin. Katseli vuoroin minuun,

vuoroin rantaan. Mutta n�inh�n sen: sisin halu h�nell� oli j��m��n sinne
Agnesin kanssa, h�n vaan ei ilennyt sit� haluaan seurata suoraan ja
avonaisesti. Oli sen vuoksi vastustelevinaan. Ooh, min� ymm�rsin h�net
liiankin selv��n.

--Jospa viel� k��nnyt sairaaksi?

--Ei, kyll� se menee ohitse ... kun p��sen kotiin.

--Kyll� se menee ohitse--toisti Agneskin.

Antti ei en�� vastustanut. H�n laski rantaan ja saattoi minut yl�s
laivalle.

--Voinko nyt olla levollinen? h�n kysyi, kun oli saanut minulle mukavan
istuinpaikan.

--Voit.

Min� v�ltin katsoa h�neen, en vastannut h�nen k�den puristustaan, enk�

j��hyv�isi��n.

--Emme mek��n en�� kauvan viivy, h�n vakuutti viimeiseksi.

Ivallisesti sille hym�hdin.

--Viivyt tai et ... se minua tuiki v�h�n liikuttaa.

Niin ajattelin mieless�ni, vaikka tiesin, etten suinkaan ollut siit�

v�linpit�m�t�n.

Antti seisotteli viel� laivan kupeella. H�n oli kumminkin levoton,

huomasin sen salaisella tyytyv�isyydell�. Mutta Agnes kiiruhti h�nt�
takaisin veneesen ja kun laiva l�hti liikkeelle, valmistautuivat hekin
jatkamaan matkaa omaan suuntaansa. Keskeytetty ilo alkoi j�lleen....

VI

En v�litt�nyt heist�! P��tin itsekseni, etten v�litt�nyt heist�, ett�

halusin vaan kotiin, lasten luokse.

Sinne p��sin. Sain Lyylin syliini ja toiset molemmat ymp�rilleni. Kuinka

he olivat mieliss��n, ja kuinka paljon heill� oli �idille toimittamista.
Ei tahtonut kertomisesta tulla loppua, oli aivan kuin viikkom��r�t
olisin ollut poissa.

Huolettomia ja iloisia he olivat. Eiv�t tienneet viel� maailman

murheista mit��n. Eiv�tk� olisi niit� tajunneetkaan, eiv�t ainakaan
n�it� t�nlaisia tuskia.

Mielt�ni karvasteli; koetin pid�tt�� nyyhkytyksi�ni, ��nett�m�n� heit�

vaan hyv�ilin. Ja sit� tehdess�ni valitti ajatukseni:

--Is� on meid�t hylj�nnyt, teid�t ja minut. H�nelle on vieras nainen

mieleisempi meit�. Me olemme j��neet orvoiksi....

Voimani olivat lopussa. Pyysin Mariita viem��n lapsia ulos k�velylle,

ett� saisin rauhassa lev�t�.

Mielenliikutuksesta uupuneena vaivuin tosiaankin hyv��n, rauhalliseen

uneen, jota lienee kest�nyt tunnin tai puoli. Kun siit� her�sin, olin
levollisempi. Lapset olivat viel� poissa, huoneissa oli hiljaista,
valoisata, aurinko paistoi vinosti sis��n uutimien l�vitse.

�skeiset tapahtumat asettuivat heti kohta eteeni. En tahtonut voida

niit� uskoa tosiksi ensi aluksi. Oli kuin pahaa unta. Min�k� v�h�ll�
heitt��nty� j�rveen? Min�k� heid�t j�tin, l�ksin kesken pois?

Ja tuo raivokas viha, suru? Oliko niihin mink��nlaista syyt�?

Nyt kun virkistyneill� voimilla asiaa ajattelin, n�in sen per�ti

toisessa valossa. Antti uskoton? Kevytmielisesti ihastunut outoon
naiseen, jota h�n vaan muutaman kerran on n�hnyt? Antti,
vakavaluontoinen, rehellinen Antti?

Mahdotonta, tuiki mahdotonta! Mutta sin� olit j�rjet�n ja siet�isit

juuri--

H�pesin itse�ni, p��tin heitt�� koko jutun mielest�ni ja ryhty� johonkin

tositoimeen. Tempauduin pystyyn ja l�ksin ulos vilpoiseen ilmaan. Siell�
seisoin portailla ja katselin, eik� lapsia n�kyisi tulevaksi.

Pihassakin oli kaikki entisell��n. Joka kohta oli paikoillaan. Tuolla

Hartmanin asunto, ikkunoineen, kuistineen, tuolla tuparakennukset ja
kaivo sit� likell�. Tuolla puutarhan aita, tuolla portti. Vanhaa tuttua
kaikki, yksin hiekkakin maassa.

Anttiko unohtaisi vaimonsa ja lapsensa? J�tt�isi kotinsa, l�hte�kseen

vieraan naisen matkaan? Saattoiko ajatella hupsumpaa?

Tuo auringon valaisema, tuttu pihakin kaikkine yst�v�llisine

rakennuksineen vakuutti minulle, ettei semmoista ikin� voisi tapahtua.

Olin taas entisell�ni, oma itseni j�lleen. En k�rsinyt muistella

�skeist� raivokasta vihaani, enk� hurjia murhan ja itsemurhan halujani.
Kun ajatus ohi mennen niit� kosketti, olin taipuvainen uskomaan, ett�
mahtaa todella joku paha henki olla olemassa, joka n�kym�tt�m�n� v�ijyy
l�heisyydess�mme, otollisena hetken� karkaa sielun kimppuun ja saa sen
�kkiarvaamatta valtaansa.

Toivoin ett� Antti pian kotiutuisi. Minua vaivasi v��ryys, jonka

syd�mmess�ni olin tehnyt h�nt� kohtaan, minulla oli tarve osoittaa
h�nelle, kuinka h�nt� rakastin ja kuinka h�neen luotin.

Mutta Anttia ei kuulunut tulevaksi. Toista tuntia oli jo kulunut siit�,

kun min� palasin kotiin. H�n lupasi tulla kohta j�ljess� ja viipyi
kuitenkin n�in kauvan....

Katselin v�h�n aikaa kelloani, laskin, ett� siit� oli l�hemm� nelj�
tuntia kuin j�rvelle l�ksimme. Olisi heid�n pit�nyt jo malttaa tulla....

Mutta heill� varmaankin oli siell� hauska, ja miksi en sit� heille

soisi? Kernaasti saivat viipy� minun puolestani, vaikka huomisaamuun
saakka, en suinkaan heid�n iloaan kadehtisi. Kuluisihan minun aikani
t��ll� hyvin lasten kanssa ja kaikenmoisissa toimissa.

Agnes oli oikeassa, luulevaisuus oli typer��, se rumensi ihmist�. Ei

kenenk��n maailmassa pit�isi niin alentaa itse��n, ett� sallisi
semmoisille tunteille sijaa.

Vaan muuten h�nen k�sityksens� avioliitosta oli p�in m�ntyyn. Soisi,

ett� miehens� olisi h�nelle uskoton...? K�ytt�isi itse samaa
vapautta...?
No niin, h�nen sanoilleen ei auttanut panna suurta merkityst�. Varmaan
h�n muuttaisi mielt�, jos naimiseen joutuisi. H�nen vaan ei pit�isi
puhua senlaisia, ei ainakaan avioliitossa oleville miehille, siit� voisi
olla pahoja seurauksia. Antin suhteen en tosin pelj�nnyt....

Vaikka oli se kummaa, ettei Anttia loukannut h�nen inhat

mielistelemis-keinonsa. Kun h�n julkesikin laskea jalkansa Antin
polvelle! Ja minun n�hden h�n voi menn� n�in pitk�lle, mit� sitten--

Kun oikein ajattelin, ei sittenk��n ollut ihme, ett� niin raivostuin.

Eik� minun tarvinnut siit� omantunnon vaivoja pit�� ollenkaan. Antti ei
olisi sallinut minun astua kenenk��n polvelle. Eik� olisi hyv�ksynyt,
ett� min� noin olisin mielistellyt vierasta miest�, ja unhottanut h�net
leperrelless�ni tuon toisen kanssa.

Ja kuinka se vaikutti Anttiin! H�n ei suuttunut, eik� pannut sit�

pahaksi--h�n huumaantui. Joku tottunut ja kokenut suuren maailman mies
olisi tuossa situatioonissa voinut pysy� kylm�n�, n�hnyt tarkoituksen ja
nauranut sille takana p�in. Antti oli liian yksinkertainen, liian
rehellinen, h�n ruhjahti suin p�in paulaan. Mahtoi Agnes ilkkua h�nelle
syd�mmess��n. Eik� h�n muuta ansainnutkaan.

Olisi Antti ollut varuillaan. Johan Agnes ennusti h�nelle suoraan,

vasten silmi�, ett� h�n tulisi unhottamaan kaikki tukevat periaatteensa
ja muuttuisi vallan toiseksi ihmiseksi t��ll�kin, pikkukaupungin
turvallisuudessa....

Taas oli puoli tuntia mennyt, eik� heit� vaan kuulunut viel�k��n.

Mit� ajattelin �sken? Toivoinko Anttia pian kotiin, ett� saisin osoittaa
h�nelle luottamustani ja rakkauttani?

Tarpeetonta! H�n oli laiminly�nyt minua, ollut v�linpit�m�t�n--sen

verran ylpeytt� ja oman arvon tunnetta lienee toki loukatulle
puolisollekin suotu, ettei h�n kiitollisuutta kumminkaan osoita
senlaisesta.

Luulevaisuus tosin oli typer�t�, mutta orjamaiseen n�yryyteen ei liioin

tarvinnut alentua....

N�in py�riv�t ajatukset p��ss�ni ja apea mieliala pyrki taaskin

vallalle. P��tin kiskaista itseni niist� irti ja juosta alas rouva
Hartmanin puolelle, puhelemaan muista asioista.

H�n istui kammarissaan ja ompeli.

--Liisi, sep� hauskaa, ett� tulit. T�ss� sinua juuri ajattelin--

--Mink� johdosta?

--Tied�tk� sin� jo uudesta kihlauksesta?

--En. Enk� min� semmoisista v�lit�k��n.

--Et v�lit�? Kuka nyt ei v�litt�isi kihlauksista? Neh�n ovat hauskimpia

uutisia, mit� olla voi.

--Minusta ei.
--Kun kaksi rakastunutta l�yt�v�t toinen toisensa ja tulevat
onnellisiksi.

--Ja kun tiet�� ett� se kaikki on pelkk�� luulettelua. Tulevat

onnellisiksi? Avioliitossako? Sano minulle, miss� niit� on onnellisia
avioliittoja?

--Mutta Liisi!

--Minua inhottaa nuo naimisiin menot.--No niin. Kerrohan yht� kaikki

ketk� nuo onnelliset ovat, jotka nyt ovat l�yt�neet toinen toisensa.

--Sin�p� vasta olet ivallinen. Enp� uhalla sanokaan en��, koeta arvata.

--Liiallista p��n vaivaa.

--Leskimies.

--Kapteeni Hake?

--Ja Olga Jankovsky.

--Se on h�vyt�nt�!

--Kuinka niin?

--H�n on vasta nelj� kuukautta ollut lesken�. Entinen vaimo tuskin viel�
on ehtinyt kylmet�.

--Leskimiehen suru, kyyn�sp��n koskenta. Tiet��h�n sen vanhastaan.

--Ja nyt h�n arvatenkin on onnellisuuden kukkuloilla. Iloitsee, ett�

entinen rouvansa kuoli.

--Eih�n toki sent��n.

--Ehk' ei tietens�, ei ajattele sit� selv��n, eik� tunnusta kenties

itselleenk��n.

--Niin, kyll�h�n ihmis-syd�n on kummallinen kapine.

--Min� melkein luulen, ett� kaikki miehet toivoisivat vaimojensa

kuolevan, saadakseen toisen, hempe�mm�n.

Rouva Hartman nauroi.

--Sin� liioittelet, Liisi.

--Minua harmittaa tuommoiset.--Puhutaan muusta.

--Puhutaan vaan.--Sinun ihanteesi n�kyy viel� olevan kaupungissa--neiti

Werther.

--Viel� h�n on.

--Tuleeko viipym��n kauvankin?

--En tied�.
--H�n on ihan hurmannut t��ll� kaikki ihmiset. Herrat yht� mittaa
kiertelev�t katuja siin� toivossa vaan, ett� saisivat h�nt� n�hd�.

--Vai niin?

--Eik� kumma olekaan. H�n on tosiaan vieh�tt�v�. Hyv�nen aika, en ole

n�hnyt h�nen vertaistaan.

--Onhan h�n.

--N�ytt�� miehesikin sulautuneen, niin j�ykk�luontoinen kuin h�n muuten

onkin. T�n� aamuna he yhdess� tulivat vastaani kadulla, mutta minua
eiv�t n�hneetk��n, kun niin innoissaan puhelivat.

--Eik� Antti tervehtinyt?

--Ei. H�n katseli niin uskoa neiti Wertheriin, ettei huomannut, vaikka
kuljimme aivan ohi toisiamme.

--Semmoista Antille tuskin ennen on sattunut.

--Silm�t huikenevat, kun ne k��nt�� p�in aurinkoa.

--Niinh�n se on.

--Mihink� he muuten meniv�t? Ihmettelin, ettet sin� ollut mukana.

En ehtinyt siihen vastata, sill� Mari samassa ilmestyi ovelle

paperilippu k�dess�.

--Viivyimme n�in kauvan, rouva taisi jo kaivata.

--Enp� niink��n. Mik� lippu se on?

--Herra kuuluu l�hett�neen.

Rep�isin kirjeen auki ja luin.

--El� odota minua p�iv�llisille. Sy�mme t��ll� puiston ravintolassa. Jos

jaksat, niin tule mukaan. Toivottavasti on pahoinvointisi jo mennyt
ohitse. Antti.

Pistin paperin taskuuni ja rutistin.

Mies odottaa vastuuta, huomautti Mari.

--Ei siihen tarvita vastausta. H�n saa menn�.

Mari l�ksi ja min�kin nousin sanomaan j��hyv�isi�.

--Mihink� sinulla on kiire? Istu nyt t��ll� viel�, kehoitti rouva

Hartman.

Mutta min� en voinut. Oloni tuntui niin vaikealta.

Mit� auttoi ajatuksiaan paeta; kipu, levottomuus, tukala tuska ei

kumminkaan sill� helpoittunut.

En muista en��, kuinka se iltap�iv� kului. Lapsia kaiketi hoitelin, ehk�

toimittelin jotain ky�kiss�kin. Se vaan on mieless�ni, ett� my�hemm�ll�,
kun kaikki oli hiljaa ymp�rill�ni, lapset levolla, Mari ky�kiss��n,
tapasin itseni seisomassa Antin kammarissa, kirjoitusp�yd�n luona.
Katselin siin� h�nen kapineitaan, h�nen tuoliaan, kirjojaan ja
paperiaan. Hivelin tuolin karmia k�dell�ni, v�istin poroastian
syrjemp��n, tavalliselle paikalleen, ja tikkulaatikon my�skin sinne,
jossa sen olla piti.

Kuinka t�m� oli kauhean surullista!

Silm�ni kiintyiv�t kirjoitusmattoon, jota morsiamena olin ommellut.

Viheri�it� lehti� ruskealla pohjalla, pieni� ter�shelmi� suonina.
Silloin oli el�m� ruusunpunainen ja tulevaisuus hohti edess� kuin kirkas
p�iv�. En aavistanut, ett� kerran hylj�ttyn�, onnettomana katselisin
ty�t�ni.

Antti viipyi, tulisiko h�n en�� ollenkaan takaisin? Turha toivo!

Tiesinh�n, ett� olin h�net kadottanut, tiesin, ettei h�nell� ollut
ajatustakaan minulle, ett� koko h�nen voimakas luontonsa nyt, t�ll�
hetkell� juuri paloi Agnesiin. Ja niin �kki� t�m� oli tapahtunut!
Muutamia p�ivi� sitten oli kaikki viel� toisin. Antti tyytyv�inen,
toimelias, virke�. Min� rauhallinen, s�vyis�, tuskin ajattelin, muistin
muita kuin Anttia ja lapsia hiljaisia kotiaskareita toimitellessani
aamusta iltaan joka p�iv�. Ja nyt--? Miksi tuli muutos n�in odottamatta?
Miksi ei ollut mit��n varoitusta, mit��n aavistusta siit� edelt�p�in?

Muistelin yksityiskohtia aina alusta saakka, ja tulin siihen p��t�kseen,

ett� Agnes heti ensi hetken� oli tehnyt h�neen syv�n vaikutuksen. Antti
ei mielell��n seurustellut naisten kanssa, mutta Agnesin meill� ollessa
h�n ei salista hievahtanut. Ja kuinka vilkkaasti he keskustelivat kaiken
aikaa,--niin, tosiaan, silloinhan jo himme�sti tunsin tulleeni
syrj�ytetyksi. Kuinka h�n sitten levottomana k�veli edestakaisin, ja
kuinka selv�sti h�n toi ilmi sis�llisen ristiriitaisuutensa. V�itteli
Agnesin mielipiteit� vastaan, mutta otti h�nt� k�dest� toisella tavalla
kuin ket��n muuta, saattoi portaille saakka ja j�i ikkunaan katselemaan
h�nen j�lkeens�.

H�n moitti Agnesia----Ja siit� min� hupsu olin mieliss�ni. En

ymm�rt�nyt, ett� h�n vaan sanoillaan koetti vastustaa omia tunteitaan.

Ent� sitten h�nen hellyytens� minua kohtaan edellisen� iltana?

Omaatuntoaan h�n sill� koetti rauhoittaa, se oli p�iv�n selv��! Mutta
min�, raukka, k�sitin sen toisella tavalla. Sulin t�ydellisesti ja
toivotin heille iloista iltaa!

Ett� saatoin olla niin typer�!

Ja tuo minun rakkauden puuskani aamulla! Purin hammasta sit�

muistellessani. Kuinka voi ihminen kuitenkin niin alentaa itsens�. Ei
tapahtuisi se en�� ikin�! Vaikka Antti katuisi, pyyt�isi anteeksi,
rukoilisi polvillaan minulta hyv�ily�--ei sittenk��n. Ei!

Askeleita kuului pihasta. K��nnyin katsomaan ja n�in Antin tulevaksi.

H�n astui reippaasti, heilutteli iloisesti keppi��n ja hymyili yl�s
ikkunaan.

En ehtinyt ajatella mit��n. Mutta ohauksissa ja otsassa tuntui

kummallinen kiristys.
Mit� varten h�n tuli? Olisi pysynyt siell� yksin tein.

H�n sai soittaa. Mari eh�tti ky�kist� avaamaan. Min� seisoin

paikoillani.

Suoristin selk�ni, nostin p��ni pystyyn. Luulen ett� olin jonkun verran
pitempi entist��n.

Ovi k�vi, keppi kolahti lattiaan. En k��nt�nyt p��t�ni, enk� v�ist�nyt

silmi�ni ikkunasta.

--Onko sinulla ollut t��ll� ik�v�, Liisi?

H�n aikoi kietoa k�tens� ymp�rilleni. Mutta min� viskasin sen pois, otin
askeleen taakse p�in, mittailin h�nt� kiireest� kantap��h�n ja katsoin
sitten suoraan h�nen silmiins�, uhkaavalla, kylm�ll�, karkoittavalla
katseella.

--El� tule minua l�helle!

--Noh? Mik� nyt on?

--Mik�? Sin� viel� kysyt. Luuletko minua niin typer�ksi, etten mit��n
huomaa? Kuinka olet sin� k�ytt��ntynyt minua kohtaan n�in� p�ivin�?
Ensiksikin ihastut vieraasen naiseen, antaannut h�nen leikkikalukseen,
ja julkeat minun l�sn�ollessani--

--Sin� olet mielet�n.

--Min� en ole mielet�n, vaan sin�--sin� itse. Sin�, joka siihen m��r��n
voit unhottaa itsesi--Ah, kuinka min� halveksin sinua!

--Lopeta, Liisi!

--Niin teenkin--niin olen jo tehnyt. Meid�n v�lill�mme on kaikki lopussa

... sill� min� en ikin� voi antaa sinulle t�t� anteeksi ... en unhottaa
ikin�. Enk� h�pe� enk� kadu mit��n maailmassa niinkuin sit�, ett� sinuun
olen koskaan luottanut. Etten ymm�rt�nyt, kuinka v�h�st� arvosta kaikki
sinun kehutut periaatteesi olivat. Ja sinun vakavuutesi, sinun kauniit
puheesi--? Sanoja vaan, ei muuta--

--En totisesti tunne sinua en��. Tahtoisitko l�hte� pois huoneestani ja

j�tt�� minut rauhaan?

--Rauhaan p��set minun puolestani. P��set--ij�ksi!

Min� l�ksin ja suljin oven. Omaan huoneeseni saakka pakenin. Siell�

vaivuin sohvaan.

Ruumiini vapisi, syd�mmeni l�i, vereni kuohui. Olin pakahtua.

Puristin k�teni ristiin ja istuin siin� liikkumattomana, huohottavana,

v�risev�n�,--en tied�, kuinka kauvan.

Tuntui, kuin olisi kaikki pys�htynyt--koko el�m� j�hmettynyt siihen

paikkaan.

Kun ajatukset p��siv�t hiukan selvenem��n mielen myrskyst�, ett�

v�hitellen aloin k�sitt��, mit� oli tapahtunut, tunsin ensin erinomaista
tyytyv�isyytta itseeni. Olinhan esiintynyt ylpe�n�, voimakkaana,
ankarana, olin musertanut h�net silmill�ni ja sanoillani, koko
olemuksellani.

N�in edess�ni kaikki vaihtelevat ilmeet Antin kasvoissa. Ensin ne

osoittivat ainoastaan h�mm�styst�, sitten kummastusta, ep�ilyst�,
suuttumusta.

--En tunne sinua en��, h�n sanoi.

Sen uskon. H�n luuli minua kykenem�tt�m�ksi itsepuolustukseen, luuli

huoletta saavansa polkea oikeuksiani jalkojensa alle. Nyt tuli n�kem��n
erehdyksens�. En ollutkaan semmoinen raukka, jona h�n minua piti.

Seuraukset tiesin: v�limme oli auttamattomasti rikottu. Meid�n tulisi

tavalla tai toisella ottaa laillinen avioero. Sitten j�isin min� yksin
lasten kanssa....

Yksin koko el�m�n-ij�ksi!

Siin� tahtoi ajatus h�mmenty�. Tuntui kuin olisi autio, kolkko er�maa
edess� sek� minulla, ett� lapsilla.

Heikosti pyrki toisia ajatuksia esille.

Oliko se minun syyni? Olisinko ylip��t��n voinut sit� est��? Antin

puolelta oli s�rkymys tullut. Sen h�nen itsens�kin t�ytyisi my�nt��
ennemmin tai my�hemmin, sitten kuin Agnes tekisi h�net onnettomaksi.

Silloin h�n saisi tuntea samoja tuskia kuin min� nyt. Ja silloin h�n
ymm�rt�isi, kuinka kauheasti h�n minua vastaan on rikkonut, ymm�rt�isi
ja katuisi.

Mutta h�n olisi yksin maailmassa silloin, ja min� olisin yksin. Ja

meid�n v�lill�mme olisi syv�nne semmoinen, jonka ylitse ei voisi p��st�.

Kipe�t muistot, verta vuotavat haavat....

Lapset nukkuivat levollisesti. Kuuntelin hetken aikaa heid�n tasaista

hengityst��n.

Mit� ajatteli Antti siell� kammarissaan? Oliko ruvennut levolle?

Saattoiko h�n tosiaan nukkua heti t�m�n j�lkeen? Eik� h�n kaivannut
sovintoa?

Miksi ei h�n tullut selitt�m��n asiaa? Miksi ei h�n sanallakaan

koettanut puolustaa itse��n, tehd� tyhj�ksi syyt�ksi�ni? Olisinhan
uskonut h�nt� niin mielell�ni.

Mahtoiko h�n olla viel� ylh��ll�, k�velik� edes takaisin lattialla,

niinkuin h�nen tapansa oli, kun jotain mietti?

Vai oliko h�n ruvennut jo vuoteelle? Mit� h�n minusta ajatteli? Oliko
harmissaan, vihasiko?

Taikka ymm�rt�isik�, ett� se vaan oli rakkautta kaikki? Rakkaudestahan

min� vihasin sinua, Antti, rakkaudesta ne l�htiv�t nuo hurjat, raivoisat
sanat. Etk� sit� k�sit�? Miksi et sitten tule?
Ik�v�ll� kaiholla, toivovalla hellyydell� katselin suljettua ovea.
Nostin ristiss� olevat k�teni sit� kohden: Antti, tule--ja puhkesin
itkuun.

Ovi pysyi kiinni. Ei liikuttanut sen kellert�v�� puuta itkuni eik�

messinkinen lukko valituksistani v�litt�nyt.

Menin ja aukaisin sen hiljaa. Sali ammotti autiona vastaani. Varpaillani

hiivin yli lattian Antin kammarin ovelle. Painoin korvaani l�hemm�ksi.

Ei kuulunut mit��n. Ei hiiskahdustakaan.

Koetin pid�tt�� hengityst�ni ja kuuntelin viel�. Ei mit��n! Nukkuiko h�n

tosiaan?

Nukkuiko rauhallisesti sill� v�lin kuin min� polttavissa tuskissa

vaikeroin? Nukkuiko, vaikka tiesi, ett� meid�n v�limme oli s�rkynyt,
ett� olimme ij�ksi eronneet!

Enh�n siit� tarkkaa selv�� saanut, mutta v�h�n aikaa siin� seisottuani,
pidin sen luonnollisena asiana. Kun h�n ei minusta v�litt�nyt, ei h�n
eroammekaan surrut, ajattelin. Ja omatunto nukkui ja muistot olivat
h�lventyneet. Uudet tunteet, uudet halut olivat ajaneet ne tielt��n
pois.

Jospa olisin min�kin voinut kylmenty� h�nt� kohtaan samalla tavalla!

Mutta min� en voinut. T�ll� hetkell� rakastin h�nt� hellemm�sti kuin
milloinkaan ennen, rakastin kivulla, surulla, toivottomuudella
senlaisella, joka tympistytti mielen kaikelle muulle, mit� maailmassa
l�ytyi.

Viel� kerran painoin korvaani oveen. Luulin kuulleeni liikahdusta,

kenties h�n sittenkin valvoi? Valvoi huolestuneena, samoin kuin min�kin?
Jospa olisin uskaltanut avata ovea--mutta se oli mahdotonta, minulta
puuttui rohkeutta. V�risin vilusta, hampaani l�iv�t loukkua. Hiivin
hiljaa pois, heitt��nnyin vuoteelleni ja itkin....

Enh�n taaskaan tahtonut uskoa t�t� kaikkea todeksi seuraavana aamuna kun
her�sin.

Lasten ��net koskivat hermoihini. En huolinut nyt heist�, sill� minun

t�ytyi saada rauhassa ajatella ja muistella, mit� oikeastaan olin
puhunut ja tehnyt.

�kki� se olikin kaikki edess�ni, koko eilinen k�yt�kseni Anttia kohtaan

ja tyhm�t, j�rjett�m�t sanani.

Kavahdin istumaan, painoin k�teni ristiin.

Hyv� Jumala, oliko se kuitenkin totta! En ymm�rt�nyt, mik� minuun oli

tullut, mik� niin oli vienyt minut suunnilta pois.

Jos nyt heti olisin tavannut Anttia, olisin puhunut h�nelle avonaisesti,
kertonut koko eilisen mielentilani, ja v�limme olisi luultavasti
selvinnyt heti kohta entiselleen.

Mutta kun siin� aikeessa menin h�nen kammariinsa, ei h�nt� en�� ollut
siell�.
Oli l�htenyt jo aikoja sitten kaupungille, sanoi Mari.

Ei auttanut minun muuta kuin odottaa. Toimittelin siin� mink� mit�kin

sill� v�lin kuin ajatukset kulkivat omia teit��n.

Kuulin kyll� kun Antti tuli kotiin, mutta enp� saanutkaan en�� menneeksi
h�nen puheilleen. Ruokasali oli neutraalinen alue, siell� sopi meid�n
parhaiten tavata toisiamme. Mari h�nt� k�vi kutsumassa aamiaiselle, min�
seisoittelin p�yd�n luona sekavien tunteiden vallassa. Nostin pikku
Ainon tuoliinsa, sidoin leukalapun Antin kaulaan ja annoin h�nenkin
kivuta tavalliselle paikalleen, minun oikealle puolelleni.

--Vartokaa nyt kauniisti, siksi kuin is� tulee.

H�n tuli. Sanoi lyhyen hyv�n huomenen, sivuutti meid�t katseellaan ja

istui p�yt��n. Min� asettauduin h�nt� vastap��t� niinkuin ennenkin,
laitoin molemmille lapsille ruuan eteen, sanoin heille matalalla ��nell�
kaikki sanottavani ja v�ltin luoda silmi�ni Anttiin p�in.

Sitten herkesin puhumattomaksi min�kin, eik� katkaissut ��nett�myytt�

muu kuin kahvelin tai veitsen kolahdus silloin t�ll�in, sill� lapsetkin
s�iv�t niin hapiasti ensi n�lk��ns�, etteiv�t malttaneet ��nt� p��st��.

Kuinka mielell�ni olisin tahtonut tiet��, mit� Antti oikeastaan ajatteli

ja mitenk� h�n aikoi menetell�. Mutta siit� en saanut selv��, kun en
voinut h�nt� l�hesty�, en katseella enk� sanalla, en pienimm�ll�k��n
liikkeell�. En voinut taivuttaa itse�ni edes ojentamaan h�nelle ruokia,
jotka sattuivat olemaan minun puolellani p�yt��, kun ei h�nk��n
ojentanut niit�, jotka olivat h�nen puolellaan. Ylpeys p��si koventamaan
meid�n molempain mieli� ja teki aukon v�lill�mme yh� laajemmaksi.

Tavallista tyhjemm�ksi j�i huone, kun Antti poistui. Tiet�m�tt�ni olin

ehk� kuitenkin toivonut ja odottanut, ett� h�n jotain sanoisi, tai ett�
joku sattuma antaisi aihetta jommalle kummalle meist� jotain virkkamaan.
Mutta Antti lopetti sy�ntins� ennen meit�, tuoli jyrisi, ovi sulkeutui
h�nen j�lkeens�. Ja hetkisen p��st� h�n taaskin l�ksi kaupungille.

Mieleni meni lamaan. T�m� oli kuitenkin liian surullista!

H�n kuljeskeli kaupungilla, toimitteli rauhassa asioitaan, ei v�litt�nyt

tuon taivaallista meid�n s�rkyneest� v�list�mme.

Taikka, mist�p� sen tiesin, ehk� meniv�t he t�n�kin p�iv�n� Agnesin

kanssa yhdess� jollekin huviretkelle?

Ehk� kertoi h�n Agnesille parastaikaa mustasukkaisuudestani ja ehk�

nauroivat minulle?

Mahdottomalta se minusta ensin tuntui. Mutta kun tuo ajatus kerran oli
iskenyt p��h�ni, en siit� en�� erilleni p��ssyt. Jos hetkeksi sainkin
sen karkoittumaan, tuli se kohta takaisin kahta voimakkaampana ja
muodostui lopulta varmaksi uskoksi.

Eilinen viha alkoi kuohua taaskin. Minun t�ytyi saada heid�t k�siini,
saada--

En oikeastaan tiennyt, mit� aijoin, sieppasin vaan hatun, parasollin,

hansikkaat, ja l�ksin astumaan kievaria kohti.
Ei suinkaan h�n nyt kortteerissaan ollut, mutta ehk�p� siell�
tiet�isiv�t, mihin h�n oli mennyt. Voisivat ainakin sanoa kenen seurassa
h�n oli l�htenyt....

VII

--Josko neiti Werther oli kotona? Kyll�--vastattiin minulle. Ja

toimelias kyypp�ri, salvetti k�sivarrella, eh�tti edell�ni k�yt�v��
pitkin aukaisemaan Agnesin huoneen ovea.

Heti ensi silm�yksell� n�in, ettei Antti ollutkaan siell�. Agnes oli
yksin, virui lepotuolissa puoleksi makaavassa asennossa.

--Liisi--

H�n katsoi raukeasti minuun.

--Hyv�, ett� tulit.

--Oletko kipe�, Agnes?

--En.

--V�synyt?

--En oikeastaan v�synytk��n. Kyll�stynyt.

--Mihink�? Meihink� t��ll�?

--Koko el�m��n.

J�in ��nett�m�ksi pelk�st� kummastuksesta. Minulla oli edess�ni taas

vallan outo ilmi�. T�ss� kalpeassa, sammuvassa naisessa ei ollut
rahtuakaan siit� Agnesista, jonka olin lapsuudessa tuntenut, enemm�n
kuin siit� kaunottarestakaan, joka edellisin� p�ivin� oli niin suurta
h�iri�t� el�m��ni tuottanut.

Mutta suloinen h�n oli nytkin, lev�tess��n siin� ruusunpunaisessa

aamupuvussaan, puoleksi ummistunein silmin. Katselin h�nt� ��nett�m�n�
ja ihmettelin.

--Tahtoisitko sin� auttaa minua? h�n kysyi hetkisen kuluttua.

--Mielell�ni, jos voin.

--Ajattelin l�hte� t��lt� t�n'iltaisessa laivassa. Mutta sit� ennen

pit�isi saada nuo tavarat kokoon.

Mieleni s�v�hti.

--L�hdetk� sin� jo pois?

��ness�ni ilmestyi niin iloinen h�mm�stys, ett� siit� itsekin k�vin

h�milleni.
Mutta Agnes ei onneksi liene mit��n huomannut, koska h�n tyynesti vaan
vastasi:

--Jos suinkin vaan joudun.

--Kyll� min� panen vaatteet matkalaukkuun.

--Kiitos!

H�n antoi muutamia tarpeellisia neuvoja, ett� p��sisin alkuun. Sitten

h�n v�syneen�, aivan kuin sekin olisi ollut h�nelle liian suurta
rasitusta, ummisti silm�ns� ja vaipui hervottomuuteen.

--Sin� varmaankaan et ole terve, Agnes?

--Olen, valitettavasti.

--Valitettavasti?

--Niin juuri: valitettavasti. Kun n�m� hetket tulevat, toivon aina, ett�
olisin ruumiillisesti sairas.

--Onko sinulla sitten useinkin n�it� t�nlaisia hetki�?

--Hm--

H�n hymyili surullisesti.

--Min� kun luulin--

--Mit� luulit?

--Ett� sin� p�invastoin olisit aina iloinen ja nauttisit el�m�st�

runsaammin kuin muut.

--Kuinka tulit siihen luuloon?

--Nooh--kaikesta mit� n�in ja kuulin. Olethan seuroissa niin

s�ken�itsev�n vilkas ja huvitettu--

--Hm--

--Ja pid�t meid�n hiljaista el�m��mme t��ll� siet�m�tt�m�n ik�v�n�.

--Jota se tosin onkin.

--Meit� se kuitenkin tyydytt��.

--Kun ette tied� paremmasta. Kun olette viel�--suo anteeksi--niin

alkuper�isell� kannalla, niin kehittym�tt�mi�.

--Jos kehitys vie meit� el�m�n kyll�stymiseen, on onnellisempaa pysy�

kehittym�tt�m�n�.

--El� sano, lausui Agnes hiukan innokkaampana. Vaikka k�rsisin kahta

enemm�n, en kuitenkaan vaihtaisi tilaani teid�n tilaanne. Varjele
taivas!

--Sittenh�n on kaikki hyvin, nauroin min�, siell� miss� istuin lattialla

matkalaukun ��ress�. En min�k��n vaihtaisi sinun kanssasi.

Agnesinkin t�ytyi nauraa.

Merkillist�, kuinka suoraan ja avonaisesti lapsuuden toverit voivat

puhella kesken��n, vaikka tiet veisiv�tkin heid�t kauvas erilleen
toisistaan.

--Sin� olet kuitenkin hirve�sti muuttunut, Agnes, entisilt� ajoilta.

--Niin olenkin. Ei tuntisi minua en�� samaksi ollenkaan, eik� totta?

--Niin, en min� ainakaan tiet�isi sanoa, mit� sinulla olisi yhteist� sen
Agnesin kanssa, jonka tunsin lapsena koulussa.

--Hm.... Suuressa maailmassa el�m� vaihtelee ja ihmiset muuttuvat.

Huomenna en ole sama kuin t�n� p�iv�n�, ja ylihuomenna olen taas jotain
toista. Te t��ll� pysytte vuosi vuodelta samanlaisina. Se olisi
kuitenkin kauheata!

--Ei niink��n!

Ajattelin muutosta, joka Antissa oli n�in� p�ivin� tapahtunut.

--Kuinka voisin koskaan luottaa ihmiseen, josta tied�n, ettei h�n

huomenna en�� ole sama kuin t�n� p�iv�n�?

--Ik�v� sana tuo: luottaa. Luottaa? Mit� tarvitsee luottaa? Jos ihminen
sinua t�n� p�iv�n� miellytt��, se hyv�. Jos viel� huomennakin, sit�
parempi. Ellei miellyt�, k��nn� selk�si, etsi toinen. Siin� se.

Puhuessaan oli Agnes sen verran virkistynyt, ett� jaksoi kohottaa jo

p��t��n k��nty� minuun p�in. Silm�tkin olivat k�yneet hiukan
elokkaammiksi.

--Mutta milt� sinusta tuntuisi, Agnes, jos joku, johon sin� olet
mieltynyt, hy�t� hyvi��n k��nt�isi sinulle selk�ns�?

--Johon min� olen mieltynyt?

H�n lausui sen kyll�styneell�, v�linpit�m�tt�m�ll�, ylenkatseellisella

��nell� ja vaipui samassa takaisin entiseen hervottomaan asemaansa.

--En todella osaa sanoa, sill� min� en ole mieltynyt kehenk��n, niin
kauvan kuin muistan taaksep�in.

--Vaan jospa sattuisit mieltym��n?

--Niin tiet�isin pit�� h�net kiinni my�s.

--Voisihan kumminkin tapahtua, ett� h�n rakastuisi johonkuhun toiseen.

--Mahdotonta. Semmoista ei voi ajatellakaan.

--Sin� olet nyt nuori ja kaunis. Mutta aikaa voittaen--

--El� puhu joutavia. Min� kyll� osaan s�ilytt�� valtani.--Mit� se on?

Kyypp�ri oli tuonut h�nelle kirjeen. H�n rep�isi sen auki.

--Ahaa--

H�n nauroi.

--Saatte menn�. Kuule, Agnes, h�n jatkoi, kun kyypp�ri oli sulkenut oven
j�lkeens�. T�m� on todella hullunkurista.

Ja h�n nauroi viel� uudelleen. Tulin uteliaaksi.

--Kenelt� sait kirjeen?

--Miehelt�si.

--Vai niin.

Poskiani kuumotti.

--H�n ei en�� voikaan olla oppaanani. On saanut odottamattomia

esteit�.--Tiet�isitk� mahdollisesti, mit� laatua nuo esteet ovat?

--Ei h�n ole sanonut--

Koetin saada ��nt�ni niin tyyneeksi kuin suinkin voin.

--Eik� ole sanonut?

H�n yh� nauroi.

--Mit� sin� naurat, Agnes?

--Ilman vaan. Kun te olette niin hirve�n naivia.

--En ymm�rr�, mit� naivisuutta tuossa n�et.

--T�m� hauska juttu oikein virkist��. Mit� sanoisit, jos j�isinkin t�nne
viel�?

--Mit�s min� sanoisin? Purkaisin vaatteet laukusta pois, en muuta.

H�n pani k�tens� ristiin p��n taakse ja katseli hymyillen kattoa.

--Huvittaisi minua kuitenkin v�h�n--

--Mik� niin? min� kysyin, kun h�n ei heti jatkanut.

--Pieni eksperimentti.

Syd�mmeni kovettui. Min� ymm�rsin, mit� eksperimentti� h�n tarkoitti.

Viel�kin h�n nauroi.

--H�n jo pelk��. Huomasi vaaran--ja pyrkii pakoon--

Min� vaikenin. H�n k��ntyi minuun.

--Tied�tk� kenest� puhun?

--Antista, arvaan.
--H�nest� juuri. Eth�n suutu?

--En suinkaan.

--Mit� sanoisit, jos n�kisit h�net t�ss� jalkojeni juuressa?

--Mit�p�s min�--

En tahtonut p��st� ��neen, kurkkuani kun niin kuristi.

--Jospa min� taivuttaisin h�net yht�kaikki--?

H�n hymyili, katseli kattoon yh�, ja heilutteli jalkojaan.

Mutta v�hitellen silm�t taaskin raukenivat, jalat herkesiv�t heilumasta

ja kasvoihin tuli j�lleen tuo �skeinen kyll�stynyt ja v�linpit�m�t�n
ilme.

Tarkastin h�nt� syrj�st�, ja odottelin h�nen p��t�st��n polvillani

matkalaukun luona.

--Otanko vaatteet ulos taas?

--Ei, Liisi hyv�, anna olla. Ei se kumminkaan maksa vaivaa. En min�

viitsi.... Parasta kuin l�hden pois. Oikeastaan en ymm�rr� mit� t��ll�
teink��n ... mit� varten t�nne tulin.

--T�nne meid�n paikkakunnalle?

--Niin, ja Suomeen ylip��ns�. Olisi minun pit�nyt t�m� tuntea ... ja

tiet��, mink�laista t��ll� oli....

--Ehk� halutti sinua kuitenkin k�yd� kotimaassa viel� kerran.

--Ollakseni vakuutettu siit�, etten voisi en�� tulla t��ll� toimeen. Kun
kerran on j�tt�nyt n�m� pienet, ahtaat olot, ja n�hnyt muunkinlaisia
ihmisi�--

--Mutta, Agnes, mik� n�it� ihmisi� vaivaa sitten? He ovat mielest�si

ik�vi�--hyv�! Se vika on jotenkin v�h�p�t�inen. Ellei sinulla ole muuta
heit� vastaan--

--Saanko sanoa suoraan? Etk� suutu?

--En, sano vaan.

--He ovat kaikki--talonpoikia.

Min� nauroin.

--Sek� sinusta sitten on niin kauheata?

--Kauheata--sit� en tahdo v�itt��. Mutta minulla ei ole heid�n kanssaan

mit��n yhteist�, n�es. He kuuluvat eri maailmaan. Uteliaisuuttani he
voivat her�tt�� aluksi, ei muuta.

Kumma kuinka tyyneesti saatoin t�t� kaikkea kuunnella. Ihmettelin

itsekseni, ettei se her�tt�nyt minussa harmia eik� mielipahaa v�h�n
v�h��k��n. Mutta min� olin syd�mmeni pohjassa niin iloa t�ynn� siit�,
ett� h�n l�ksi pois eik� en�� j��nyt t�nne s�rkem��n meid�n perheellist�
el�m��mme pahemmin kuin h�n sen jo oli tehnyt. Kenties voisi suhteemme
piankin parantua entiselleen. Siin� toivossa annoin h�nelle kaikki
anteeksi, tunsinpa viel� jonkunmoista kiitollisuuttakin h�nt� kohtaan.

Eik� h�nen soimauksensa minua en�� suuresti loukanneetkaan. H�n oli

vieraantunut meist�, ei tuntenut eik� ymm�rt�nyt meit� en��, kun eli
toisenlaisissa oloissa ja senlaisten ihmisten parissa, jotka jo
luonteensakin kautta tykk�n��n erosivat meist�, jotka ytimeen ja
perustuksiin saakka k�sittiv�t el�m�n toiselta kannalta kuin me. H�n oli
osansa valinnut. Olin melkein varma siit�, ettei se h�nt� lopullisesti
onneen veisi. Mutta saatoinko h�nt� silt� tuomita? Eik� tullut paremmin
s��li�?

H�n n�ytti v�syneelt�, oli kyll�stynyt el�m��n parhaassa nuoruuden

kukoistuksessaan. Se ylimielisyys ja n�enn�inen ilo, jota olin pit�nyt
el�m�n haluna, ei ollutkaan muuta kuin hetken huumausta, toivottoman
v�kin�isi� ponnistuksia tyhjyyden ja kaihon karkoittamiseksi, jotka
senlaisten ylenm��r�isten riemastusten j�lkeen tulivat kahta kauheampina
takaisin.

My�t�tuntoisuuteni lapsuuden toveria kohtaan vaan kasvoi ja v�h�n v�li�

t�ytyi minun luoda silm�ni h�neen, viimeist� leninki� kokoon pannessani.
Hervottomana h�n taaskin makasi, olisi luullut h�nen siihen paikkaan
sammuvan. Otsakiharat, kaarevat kulmakarvat ja pitk�t, pehme�t
silm�ripset n�yttiv�t viel� tummemmilta kuin ennen ja hivi�n valkeus yh�
hohtavammalta. Mutta poskilta oli puna h�vinnyt, samoin loiste silmist�.
Suloinen h�n oli yht� kaikki, niin miellytt�v� tuossa raukeudessaankin,
ett� kun vertailin h�nt� niihin kuviin, jotka entuudesta olivat h�nest�
mieless�ni, en ollut varma, eik� h�n sittenkin ollut sympaathillisempi
nyt kuin ennen koskaan. Siin� oli jotain niin k�rsiv�� h�nen
katseessaan, kun h�n vaikeni ja ik��nkuin vaipui omaan itseens� j�lleen,
ett� ehdottomasti teki mieli menn� h�nen luokseen, syleill� h�nt�,
lohduttaa, puhua h�nelle helli�, lohduttavia sanoja, pyyt�� h�nt�
avaamaan syd�nt��n, selvitt�m��n mielt��n, ett� ymm�rt�isi paremmin omaa
itse��n. Sill� h�nen olentonsa syvyydess� varmaankin asui kipe� tuska,
jonka turhamainen el�m� synnytti, ja jota h�n suuren maailman humussa
luuli voivansa tukehuttaa, vaan joka p�invastoin siell� vaan yltyi.

Kainous minua kuitenkin esti haluani seuraamasta. Pelk�sin, ett� h�n

nauraisi minulle ja pit�isi minua typer�n�. Kaikki, mik� v�h�nkin
vivahti siveelliseen tarkoitus-suuntaan, her�tti h�ness� ivaa ja
halveksimista. Ja samaan arvoon h�n melkein laski kaikki l�mpim�t,
syd�mmelliset tunteet ylip��nkin. Ne osoittivat muka vaan naivisuutta ja
kehittym�tt�myytt�. Painoin sen vuoksi mieleni liikkeet takaisin,
ehk�isin heltymyksen ja lausuin tyyneell� ��nell�:

--Nyt, Agnes, on matkalaukkusi t�ynn�. Ei mahdu t�nne en�� mit��n.

--Sin� kiltti Liisi, joko sait ne kaikki laitetuksi? Hyv� on, loput
panemme kantoremmiin. Ooh, kun t�st� nyt jaksaisi yl�s. Tied�tk�s,
meid�n t�ytyy v�h�n virkist�� itse�mme. Sin� j��t t�nne sy�m��n
p�iv�llist� minun kanssani--ei, el� ollenkaan v�it� vastaan--l�het�mme
sanan kotiisi. Ja sitten kun olemme sy�neet, l�hdet sin� saattamaan
minua laivaan.

H�n soitti kyypp�ri� sis��n, antoi h�nelle k�skyn p�iv�llisist� ja alkoi

pukeutua matkaa varten.
--Tuntuupa oikein helpolta nyt, kun kaikki on valmiina ja tiet��
p��sev�ns� pois taas.

--Mihin sin� nyt l�hdet, Agnes? Eth�n ole sit� viel� sanonutkaan.

--Pietariin, lapsi kulta. Taikka oikeastaan Pietarin kautta Italiaan.

--Yksin�si?

--Yksin�ni? En--en yksin�ni.

H�n istui peilin edess� ja poltteli otsakiharoitaan. Peiliss� n�in h�nen

omituisesti hymyilev�n noita sanoja lausuessaan.

--Miksi naurat?

--Enh�n min� naura. Taikka nauroin min� vainenkin. Nauroin kuin

ajattelin, mink� vaikutuksen mahtaisi sinuun tehd�, jos kertoisin
sinulle jotakin.

--Mit� sin� kertoisit? Koskeeko se Anttia?

Mieleni j�ykistyi sit� kysymyst� tehdess� ja sen Agnes huomasi, sill�

h�n k��ntyi �kki� p�in, katsoi minuun ensin kummastuneena, sitten
nauroi.

--Ei, mutta Liisi, sin� olet kuin oletkin mustasukkainen. Jopa sit�
ep�ilinkin eilen. Ah, mit�h�n ajatuksia tuossa sinun pikku p��ss�si
kumminkin lienee liikkunut n�in� p�ivin�? Minua huvittaisi tiet��. Liisi
kulta, kerropas suottakin--

--Pyyd�n, Agnes, el� laske tuonlaista leikki�. Sin� erehdyt--

--Ahaa--joko meill� taaskin on tuo tekopyh� pohjoismaiden nainen esill�?

Sin� et mahda tunnustaa totuutta itsellesik��n? No, sama se. En tahdo
nyt olla ilke�, koska teit minulle niin suuren palveluksen �sken ik��n.
P��t�mme siis, ettet sin� lainkaan ole mustasukkainen, ettei semmoinen
voisi tulla kysymykseenk��n, koska sin� t�ydellisesti luotat Anttiin ja
koska olisi suorastaan mahdotonta, ett� semmoinen mies kuin Antti
milloinkaan maailmassa unhottaisi velvollisuutensa.--Mit� nyt?

--Hyv�sti. Min� l�hden pois.

--Ei, Liisi, sin� et l�hde. N�es, min� jo vaikenen. En puhu niist� en��
mit��n. Istu pois, el� ole vihainen. Se, johon �sken viittasin, ei
koskenut Anttia lainkaan, voit olla aivan huoletta. Sinun t�ytyy j��d�,
Liisi. Kuinka--vihassako me nyt eroisimme? Ajattele, me luultavasti emme
t�m�n j�lkeen n�e toisiamme milloinkaan. J��th�n sin�? Min� sinulle
lupaan jotain.

--Mit� tuo olisi?

Vihani oli taaskin ohitse. H�n oli niin vieh�tt�v�, osasi niin
erinomaisen suloisesti mielistell�.

--Min� kerron sinulle sen asian.

--Olen tosiaan utelias.

--P�yd�ss� vasta, kun olemme ensin saaneet lasin viini�.

Kyypp�ri ilmoitti, ett� p�iv�llinen odotti meit� toisessa huoneessa.

L�ksimme sinne.

Istuin ��nett�m�n� Agnesia vastap��t� ja odotin, mit� saisin kuulla.

Mutta h�n pysyi sanassaan. Kertoili kaikenmoista Pietarin oloista
ensimm�isi� ruokalajia sy�dess�, vasta sitten, kun olimme tyhjent�neet
lasin viini� kumpikin ja h�n uudelleen oli t�ytt�nyt lasit, heitti h�n
pitk�n katseen kyypp�riin, joka ymm�rsi tarkoituksen ja poistui
salvettineen ja talrikkineen.

Agnes nojautui taaksep�in tuolissaan.

--Muista nyt ensiksikin, Liisi hyv�, ett� ihmiset eiv�t ole kaikki
samanlaisia.

--Kyll� koetan muistaa, min� hymyillen vastasin, sill� minusta tuo oli
jotenkin tarpeeton esipuhe.

--Ja my�skin, h�n jatkoi, ettei heill� siis voi olla samanlaisia
ajatuksia, samanlaisia tunteita, samanlaisia k�sityksi�, samanlaisia
katsantokantoja, samanlaisia el�m�ntapoja.

--Muistan senkin.

--Josta taas on luonnollisena seurauksena, ettei heilt� voi niit�

vaatiakaan.

--Ei tietystik��n. Seh�n olisi hulluutta. Hottentotti ei voi miss��n

suhteessa olla eurooppalaisen kannalla. Mutta mihink� sin� tahdot tulla?

--Siihen vaan, ett� meid�nkin molempain v�lill� on suuri ero.

--Niin--mutta v�hemm�ss� m��r�ss� kumminkin, Agnes, kuin hottentotin ja

eurooppalaisen. Meill� on sent��n sama perustus.

--Mit� perustusta tarkoitat?

--Noo--olemmehan molemmat kristityit�.

--Uh, noita kuluneita fraasseja.

--Meill� on molemmilla samat alkutotuudet el�m�n ohjeina. Usko Jumalaan

ja sielun kuolemattomuuteen.

--Min� en usko kumpaakaan.

--Agnes?

--En kumpaakaan. Lapsen keng�t ovat minulta aikoja sitten hajonneet.

J�in sanattomaksi. En osannut muuta kuin katsoa h�neen.

--Kas niin, h�n nauroi, sin� jo heti teet suuret silm�t.

--Nyt en en�� tied�, mit� meill� olisi yhteist�--

--El� ole noin juhlallinen, Liisi hyv�. Min� sanon sinulle, mit� meill�
on yhteist�. N�es,--me k�velemme molemmat y�n vanhalla j��ll�, ja
molemmat tulemme ennen pitk�� vajoomaan alas syvyyteen. Eroitus on vaan
siin�, ett� min� sen tied�n, sin� et.

--Agnes, kuinka saatat puhua tuolla tavalla, min� vaikertelin.

--Niin, j�tet��n ne asiat ennemmin. Sin� raukka et kumminkaan siet�isi

kuulla totuutta.

--Oletko niin varma totuudestasi? Etk� ollenkaan ajattele, ett� sinunkin

tietosi voi olla vajanainen?

--Lopetetaan, muuten emme ikin� tule asiaan. Meill� on t�ss� vaan tunti
j�ljell� siksi kuin laiva l�htee.

--Jatka sitten.

--No niin! Sin� kysyit, josko min� yksin�ni l�hden Italiaan. Min�
vastasin: en yksin�ni. Tahdotko nyt tiet��, kenen kanssa l�hden?

--Tahdon.

--Sit�h�n sinulle juuri ajattelin kertoa. N�es, minulla on Pietarissa

er�s hyv� yst�v�, oikein hyv� yst�v�, joka rakastaa minua silmitt�m�sti.

--Mies?

--Tietysti mies. Mutta mink�t�hden sin� n�yt�t noin onnettomalta, Liisi

hyv�?

H�n nauroi vakavuudelleni.

--El� v�lit� minusta, jatka vaan.

--Tuo yst�v�ni on ��rett�m�n rikas ja ylh�inen. H�n on hyyr�nnyt minua

varten kes�villan Milanoa l�hell� erinomaisen ihanalla paikalla.

--Ja h�nen kanssaan sin� matkustat? sain min� viel� kysytyksi.

Agnes ny�kk�si my�nt�v�isesti, k��nteli salvettia polvellaan ja katseli

minua v�linpit�m�tt�m�sti hymyillen.

Kiusalliset aavistukset painoivat minua. Tuntui kuin olisi raskas taakka

ollut hartioillani ja kuin olisin vajonnut kokoon sen alla. H�n oli
kuitenkin lapsuuteni toveri, muistin h�net t�ll� hetkell� niin el�v�sti
semmoisena kuin h�n siell� istui luokalla omalla paikallaan, toisen
rivin reunassa keskik�yt�v�n luona. N�in nuo viattomat, tummanruskeat
silm�t, jotka uskollisen tarkkaavaisina aina olivat opettajaan
kiinnitetyt. Ja tuoko nyt tuossa edess�ni oli sama Agnes?

--Tietysti te menette avioliittoon?

--Avioliitto ei tule kysymykseen, sill� h�n on--naimisessa.

--Ja te kumminkin--?

--Ja me kumminkin--! h�n hymyili. Muista nyt, Liisi, mit� �sken sanoin.
Me olemme erilaisia, sin� ja min�.
--Mutta, hyv� Agnes, oletko sin� onnellinen?

--Mik� kysymys!--Sano ensin, oletko sin� onnellinen?--Taikka onko

ylip��t��n kukaan ihminen onnellinen? Ei! Min� vakuutan sinulle, ettei
kukaan ole. Jos joku luulee joskus olevansa, huomaa pian, ett� h�n siin�
surkeasti pettyi.

--Onnettomuutta on kumminkin monenlaista.

--Eik�s mit�. Perinpohjin se on aina samaa.

--Agnes hyv�, eroa siit� miehest�. El� l�hde h�nen kanssaan mihink��n.

--Tahtoisitko, ett� j�isin t�nne? h�n kysyi.

Minun t�ytyi luoda silm�ni alas. H�pesin, sill� h�n varmaankin huomasi,
etten mill��n tavalla olisi suonut h�nen j��v�n.

--Kyll� syntyisi sekamelskaa, h�n nauroi. Min� ehdottomasti laittaisin

kaikki teid�n parhaimmat miehenne p��st� py�r�lle. Seh�n olisi ainoa
hauskuus, mik� minulle t��ll� olisi tarjona. Ja ennen pitk�� siihen
leikkiin kumminkin kyll�styisin.

--Etk� voisi ryhty� johonkin toimeen?

--Totta puhuen,--jotain semmoista lienee py�rinyt mieless�ni, kun p��tin

l�hte� k�ym��n t��ll� Suomessa. Mutta nyt tied�n olevani siihen
mahdoton. Ei tarvitse minun en�� vaivata p��t�ni ep�ilyksill� siin�
suhteessa.

Min� j�in sanattomaksi. Agneskin n�ytti vaipuvan omiin mietteihins�,

ainakin h�nen silmiss��n oli omituinen poissa oleva katse, kun h�n nyt
��nett�m�n� unohtui tuijottamaan eteens�.

Mutta pian h�n siit� kiskaisi itsens� yl�s, huokasi syv��n ja pudisti
p��t��n.

--Sano jotain. Miksi et saarnaa minulle moraalia?

--Kun pelk��n, ettei se kumminkaan mit��n vaikuttaisi.

--Ei vaikuttaisikaan. Siin� olet vallan oikeassa.

--Min� vaan kysyisin sinulta jotain, Agnes.

--Anna kuulla.

--Mink�laiseksi ajattelet tulevaisuuttasi?

--En mink��nlaiseksi. Min�, n�es, en ajattele sit� ollenkaan. Mit� se

hy�dytt�isi? Eih�n tulevaisuudestaan kukaan ihminen tied� mit��n. Ottaa
p�iv�n vastaan semmoisena kuin se tulee, nauttii hetkest� silloin kuin
voi. Jos tuntuu tukalalta, niin koettaa kest�� ja toivoo iloisempaa
aikaa.

--Mutta eik� sinusta el�m� kaiken t�m�n ohessa tunnu hirmuisen tyhj�lt�
ja tarpeettomalta?
--Ent� sitten? h�n naurahti. Min� en miss��n tapauksessa kadehdi niit�
ihmisi�, jotka pit�v�t itse��n v�ltt�m�tt�min� maailman pylv�in�.

En osannut taaskaan puhua mit��n.

--No, Liisi? h�n kysyi hymyillen.

--Mit� niin?

--Min� odotin suurenmoisia vaikutuksia, kun ilmoittaisin sinulle

t�nlaisia asioita. Mutta sin� istut siin� vaan kylm�n� ja
v�linpit�m�tt�m�n�.

--En kylm�n� enk� v�linpit�m�tt�m�n�, Agnes.

--Mutta sin� et py�rry etk� raivostu. Olet kenties pikkuruisen

h�mm�styksiss�si korkeintaan.

--Agnes, koko juttu on varmaankin per�t�n. Sin� vaan tahdoit koettaa,

mill� tavalla sen ottaisin.

H�n naurahti.

--Sek� nyt iski p��h�si?

--Sano, Agnes, eih�n se ole totta? Voi, sano, sin� niin helpoittaisit
mielt�ni.

--Pikku raukka,--vai rasittaa se sinua kumminkin.

--Ett� saatoitkin narrata minua noin.

--Ei minun tosiaankaan olisi pit�nyt sit� sinulle kertoa. Mutta min�
arvelin, ett� j�ljest�p�in se sinulle kuitenkin selvi�isi. Vai kuinka?
Eik� minun kalliit pukuni ja kaikki n�m� koristeeni her�tt�neet sinussa
mit��n kummastusta? Mist� luulit minun saaneeni kaikki n�m� rikkaudet?

--En luullut sinne enk� t�nne.

--Voin vakuuttaa sinulle, etten niit� ainakaan ty�ll� ole ansainnut, h�n
lausui kevyesti ja huolettomasti. Pietariin jos tulet joskus, niin saat
h�mm�sty� asuntoani.

T�ll� hetkell� h�nt� inhosin. Nousin yl�s p�yd�st�, ja v�istyin h�nest�

loitommaksi.

Olin katsovinani ikkunasta ulos, ett� p��sin h�nt� n�kem�st�.

--Noo, Liisi, sano vaan suoraan, mit� ajattelet.

--Min� h�pe�n sinun puolestasi.

Kuulin h�nen �kki� hypp��v�n yl�s tuoliltaan.

--Sin�?

H�n r�j�hti nauramaan.

--Vai h�pe�t sin� minun puolestani? K��nnypp� t�nne!

Tein niinkuin h�n k�ski. Seisoimme siin� vastatusten, Agnes suorana,
ylpe�n� ja komeana. H�n mittaili minua silmill��n, ja n�ki minut
arvatenkin ylen mit�tt�m�ksi.

--Mik� sinut oikeastaan panee h�pe�m��n? h�n kysyi, hieno ivahymy

huulillaan.

--Pit�isih�n sinun se tiet�� kysym�tt�kin.

--Sek�, ett� min� otan lahjoja silt� miehelt� joka minua rakastaa? Ett�
sallin h�nen pit�� huolta toimeentulostani? Teenk� mielest�si h�nelle
siin� v��ryytt�? Mutta kun h�n ei pyyd� parempaa. Seh�n juuri on h�nen
onnensa.

--Agnes, eik� sinulla en�� ole muistoakaan j�ljell� entisist� oikeuden

k�sitteist�?

--Ahaa, siihenk� nyt tullaan?

H�n nauroi, heitti p��t��n taakse, nojautui kyyn�rsp�ill��n takana

olevan tuolin karmiin ja antoi minulle taaskin ylimielisen, vaativan
katseen.

--Sanopas, hyv� moralisti, eroanko suurestikin niist� naisista, jotka

pit�v�t itse��n miltei pyhimyksin� siveellisess� suhteessa? Min� otan
vaan niin kauvan kuin minulle vapaasta tahdosta annetaan, he taas
valvovat etuaan ja vaativat ett� mies sitoutuu heit� el�tt�m��n koko
ik�ns�, vaikk'ei h�n en�� heist� v�litt�isi rahtuakaan. Seh�n minusta
taas todenper�st� h�pe�llist� olisikin.

H�nen sanansa h�mm�styttiv�t minua niin, etten osannut vastata mit��n.

Agnes katsoi kelloaan.

--Nyt meill� ei ole aikaa en�� kiistelemiseen.

H�n soitti, k�ski kyypp�ri� toimittamaan tavarat rantaan ja suoritti

h�nelle laskunsa.

--Mit� ajattelet siell�, Liisi?

--Ajattelen, miss� ja mink�laisena sinua mahtanen ensi kerran n�hd�?

--Vaikea tiet��. Ehk� laupeuden sisarena.

--Luuletko?

--Taikka et tapaa minua en�� milloinkaan. Kuulet vaan kerrottavan yht�

tai toista, josta sinun pieni, hurskas p��si joutuu vallan ymm�lle.

--Onkohan sinulla yht��n oikeata yst�v��, Agnes?

--Mit� min� sill� tekisin? Ei ole enk� kaipaakaan. L�ht��n pois, sin�
tietysti tulet minua saattamaan laivalle?

--Jos tahdot.

H�n oli saanut ajatukseni niin h�mmennetyksi, etten tahtonut p��st�

tajuntaani ensi aluksi. Ne totuudet, jotka t�h�n saakka olin pit�nyt
niin varmana, ettei niiden ep�ileminen olisi juohtunut mieleenik��n, h�n
huolettomasti joko pyyhki pois taikka asetti yl�s alaisin eteeni. Ja
vaikka kyll� tiesin, ett� h�n oli v��r�ss�, en kuitenkaan p��ssyt heti
niin selville, ett� olisin voinut kumota h�nen v�itteens�. Se minua
harmitti ja kiusasi. P��tin kuin p��tinkin pit�� h�nelle viel� ankaran
nuhdesaarnan.

Sain rauhassa hautoa mietteit�ni, sill� Agnes oli mennyt omaan

huoneesensa valmistautumaan l�ht�� varten. Mutta kun h�n matkapuvussaan,
valkoinen harso kasvoilla, ilmestyi kynnykselle, teki h�nen ihmeellinen
kauneutensa minuun taaskin niin voimakkaan vaikutuksen, ett� sek�
harmini ett� ristiriitaiset ajatukseni kaikki samassa olivat kuin
poispuhalletut.

H�nen poissa ollessaan saattoi kenties kylm�ll� j�rjell� punnita ja

arvostella h�nen el�m��ns�, h�nen l�sn�ollessaan se oli mahdotonta. Ei
tarvinnut muuta, kun h�n vaan loi tuon hempe�n, puhuvan, maneetillisen
katseensa toiseen, silloin syd�n ehdottomasti l�mpeni, moitteet ja
v�itteet kuolivat huulille, kummallinen v�ristys k�vi l�pi ruumiin, ja
puhdas ihailu t�ytti mielen.

Astuimme rinnan alas rantaan ja puhelimme iloisesti--kauniista ilmasta

muistaakseni, tai jostain semmoisesta. �skeisest� raukeudesta ei ollut
h�ness� en�� merkki�k��n j�ljell�. K�ynti oli kevyt, joustava, liikkeet
notkeat ja samalla pehme�n sulavat. En tahtonut voida silmi�ni h�nest�
k��nt��, vaikka minua melkein h�vetti, kun pelk�sin, ett� h�n ehk�
huomaisi alituisen tuijottamiseni.

--Jos olisit vapaa, Liisi, h�n sanoi, ettei sinulla olisi miest� eik�
lapsia, niin veisin sinut mukanani maailmaa n�kem��n.

--Min�p� en l�htisi.

--Hupsu, miksi et l�htisi?

--En tulisi siell� toimeen. Minua vaivaisi kauhea koti-ik�v�.

H�n istui silloin jo laivan kannella, min� seisoin h�nen edess��n.

--Koti-ik�v�? h�n matki hienosti hymyillen. Miksi te sit� ik�v��

sanotte, joka teit� vaivaa t��ll� kotona sitten? Minusta se paremminkin
on "koti-ik�v��", ja ellen pahasti pety, sit� tautia te t��ll�
sairastatte joka ikinen.

--Sen taudin hyvin kest�mme, min� vastasin ja kiirehdin sanomaan

j��hyv�isi�, sill� pelk�sin, ett� h�n ymp�rill�mme seisovien kuullen
jatkaisi ivapuhettaan.

Kuinka saattoikin kaiken tuon sulavan hempeyden takana l�yty� niin

paljon myrkyllist� pilkkaa!

Ranta oli t�ynn� ihmisi� ja Agnes oli yleisen huomion esineen�. Harrasta
ihailua heid�n kasvoissaan ilmeni, mutta Agnesin silm�t luisuivat
v�linpit�m�tt�min� joukon ylitse. Kaikki h�nt� ihailivat, h�n kaikkia
halveksi.

Laiva erkani rannasta. H�n seisoi siell� ylh��ll�, kauniina, ylpe�n� ja

itsetietoisena kuin ruhtinatar, ny�kk�ili hymyillen p��t��n ja heilutti
etemp�n� pari kertaa parasolliaan. En irroittanut silmi�ni h�nest�,
ennenkuin laiva oli niin kaukana, etten h�nt� en�� voinut eroittaa.
Sill� min� tiesin, etten h�nt� sen j�lkeen tulisi el�m�ss� milloinkaan
n�kem��n.

Seisoin rannalla niin kauvan kuin laiva oli n�kyviss�. Muu joukko
h�lveni ymp�rilt�ni, j�in siihen yp� yksin.

--Ei h�n minua en�� muistele, ei minua eik� Anttia eik� koko meid�n
pikku maailmaamme t��ll�, ajattelin itsekseni, ja tunsin samalla, ett�
min� en h�nt� ikin� unhottaisi.

Ja kuitenkin olivat tunteeni h�nt� kohtaan hyvin sekoitetut. Olin

iloinen ja kiitollinen siit� ett� h�n l�ksi, mutta yht� kaikki h�nt�
ik�v�itsin ja kaipasin. V�list� vihasin h�nt� ja seuraavassa
silm�nr�p�yksess� olin sulaa ihastuksesta ja hellyydest�. H�nen
intelligensins�, h�nen taiteellisen hieno esiintymisens�, h�nen loistava
kauneutensa, h�nen stiilinen vartalonsa, aistikas pukunsa, plastilliset
liikkeens� ja asentonsa,--ne kaikki yhdess� hurmasivat mieleni, ja
kuitenkin asui syd�mmeni pohjassa kumoamaton ep�ilys, joka milloin
soimasi h�nt�, milloin tuomitsi ja saattoi joskus melkein inhoamaankin.
Sitten nousi taas toisia tunteita, jotka koettivat selitt�� h�nt�, oppia
h�nt� ymm�rt�m��n ja silloin kovuus j�lleen lieveni.

T�mm�ist� sis�llist� ristiriitaisuutta en milloinkaan ollut ennen

tuntenut. Hiljainen el�m�ni tarjosi ylip��n vaan mietoja vaikutuksia,
jotka eiv�t syvemm�lt� mielt� h�irinneet, ja tunteeni olivat sen vuoksi
olleet yksinkertaiset, ehe�t ja selv�t. Min� joko pidin ihmisist� taikka
en pit�nyt, hyv�ksyin heid�n mielipiteit��n taikka en hyv�ksynyt, ja
arvostelin asioita sek� tyyneesti ett� varmasti. Nyt sit� vastoin
seuraavana hetken� jo hylk�sin edellisen hetken johtop��t�kset ja
tulevassa muodostelin taaskin toisia.

Tavallinen tyyni ja seisova mielentilani oli n�in� muutamina p�ivin�

vaihdellut rajusti aivan kuin sirkkelin py�rinn�ss� yhdest�
vastakohdasta toiseen. Mutta Agnes olikin tuonut mukanaan niin paljon
outoa, h�mm�stytt�v��, johon en entisist� kokemuksistani l�yt�nyt
mink��nlaista vertaa. Uudet vaikutukset ajoivat toisiaan takaa yht�
mittaa, yllyttiv�t mieleni liikkeit� ja kiihoittivat eleille semmoisia
tunteita ja vaistoja, joista en ikin� ennen mit��n tiennyt.

Olisinko unissakaan voinut koskaan, vainuta, ett� Antti mahdollisesti

rakastuisi johonkuhun toiseen naiseen? Taikka ett� min�, jos niin
tapahtuisikin, muuttuisin intohimoiseksi, mustasukkaiseksi hirvi�ksi?
P�yristytti, kun sit� ajattelin ja helpoittavalla huokauksella l�ksin
astumaan rannasta yl�s. Laivaa ei en�� n�kynyt, savua ainoastaan
pikkuisen tuolla kaukana saaren takana.

Muutamia p�ivi� olimme hiukan noloja, Antti ja min�. Ei meill� ollut

juuri mit��n sanomista toisillemme. Tuntui vaikealta, kun olimme
yhdess�, ik�v�lt�, kun emme olleet. Mutta sitten sattui er��n� p�iv�n�,
muistaakseni se oli viides tai kuudes Agnesin l�hd�st�, ett� kuljin
kiireesti ovessa ja t�ytt�sin vahingossa Anttiin, joka tuli vastaani.

--Ai, anna anteeksi, sanoin.

H�n silloin tarttui minuun kiinni molemmilla k�sivarsillaan, suuteli

monet kerrat ja katsoi syv�lle silmiini. Katsoin vastaan, hymyilin ja
olin hiukan h�mill�ni. H�n suuteli ja syleili minua viel� hellemmin ja
luulenpa melkein, ett� h�nen silm�ns� hiukan kostuivat.

Kuopiossa v. 1892.

End of the Project Gutenberg EBook of Agnes, by Minna Canth

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AGNES ***

***** This file should be named 10492-8.txt or 10492-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/0/4/9/10492/

Produced by Esa Toivonen and Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
 the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS," WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's

eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
compressed (zipped), HTML and others.

Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
the old filename and etext number. The replaced older file is renamed.
VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
new filenames and etext numbers.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
are filed in directories based on their release date. If you want to
download any of these eBooks directly, rather than using the regular
search system you may utilize the following addresses and just
download by the etext year.

http://www.gutenberg.net/etext06

(Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,

98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)

EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
filed in a different way. The year of a release date is no longer part
of the directory path. The path is based on the etext number (which is
identical to the filename). The path to the file is made up of single
digits corresponding to all but the last digit in the filename. For
example an eBook of filename 10234 would be found at:

http://www.gutenberg.net/1/0/2/3/10234

or filename 24689 would be found at:

http://www.gutenberg.net/2/4/6/8/24689

An alternative method of locating eBooks:

http://www.gutenberg.net/GUTINDEX.ALL